Viikon puheenaihe oli uivelo, joka viihtyi altailla muutaman päivän ja ollen vielä loppuviikolla paikalla. Itsepintaisesti uivelo teki itseään telkkänaaraan tykö. Liekö pettynyt vanhapoika. Timo Leppäharju antoi pari kuvaansa suomenoja.fi:n käyttöön. Kiitos siitä. Ensimmäiset sinisorsan poikaset ilmaantuivat altaille. Lämmin ilma ja sade saivat koivujen lehdet aukeamaan ja hyönteisiä lenteli runsain mitoin. Sammakon kutuakin oli altailla näkösällä…
Parin viikon sisään ristikukkaiset valtaavat täyttöalueen ja antaen täyttöalueelle keltaisen perusvärin. Muut kasvit jäävät silloin taka-alalle tai vaikeaksi havaita. Siksi nyt kannattaa tutkailla mitä kaikkea alueelta löytyy. Erityisesi kumpujen, läjien, aumojen (millä nimellä halutaakaan kutsua alueen läjityskasoja) ”rinteiltä” saattaa löytä monta yllätystä. Tänään yhdeltä ja samalta kasalta löytyi hentohelmililja (myrkyllinen muuten, enemmän kuin sukulaiskasvi kielo),…
Vapun jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä maisema alkoi näyttää vihreältä. Muutos viikon takaiseen harmaan ruskeaan yleissävyyn oli iso. Koivu vihersi, tuomessa oli lehden alut, lupiinin lehdet työntyivät esiin, vehka ja osamankäämi alkoivat muuttua vihreäksi vanhojen korsien keskellä. Perhosia ja muita hyönteisiä oli liikkeellä. Altailla elämä jatkui vauhdikkaana, joskin painopiste siirtyi nahistelusta pesänrakennukseen. Hyönteissyöjien pääjoukkoja odoteltiin edelleen. Viikko…
Espoon- ja Laurinlahden Martat tiistaina (2.5) ja Hyvinkään Taidekoulun Valokuvauslinja keskiviikkona (3.5) vierailivat Suomenojalla. Oppaina toimivat Suomenoja Luonto ry:n puolesta toimivat Tommi Heinonen ja Jukka Ranta. Altaat kierrettiin, kerrottiin avainlajeista (linnuista ja kasveista) sekä harjoiteltiin kuvaamista.
Alkukevään näkyvin kasvi Suomenojalla lienee etelänruttojuuri. Monestakin syystä: se nousee esiin hyvin aikaisin yleisen näkymän ollessa vielä harmaa, syvä lilaväri herättää helposti huomioita, kasvusto on hyvin laaja ja se on hyvin näkösällä altailta Hyljelahteen johtavan kävelytien varrella. Juuri nyt on ruttojuuren huippuaikaa: kukat ovat auenneet ja ensimmäiset lehdet ovat tulleet esille. Tosin kylläinen lila on…
Suhteellisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Ja altailla tapahtui. Lauantaina seurasi iso joukko katselijoita mustakurkku-uikun ja piisamin esityksiä, joita Tuomas alempana kuvaa. Oli kuin stereoteatteri viereisillä poukamilla. Yksin jääneet nokikanat ärhentelivät kaikille vastaatulijoille. Parin löytäneet kuhertelivat. Pesänrakennuspuuhat olivat käynnissä. Lokkien häytyslennot jatkuivat, vaikka haukasta ei näkynyt havaintoja enää viikonloppuna. Tuli vaikutelma, että oli käsillä kevään huippuhetket…
Aurinkoisena keskiviikkoiltana pyrähti naurulokkiyhdyskunta tavanomaiselle hälytyslennolleen. Rauhoittumista ei tapahtunut nopeasti, joten saattoi arvata, että nyt ei ollut kyseessä väärä hälytys. Ja niinpä silmä osui kanahaukkaan, joka lenteli miltei ruovikon tasolla illallista etsien. Ei onnistunut ja haukka alkoi ottaa korkeutta ja yritti korkeammalla lentäviä lokkeja. Lokit muodostivat nopeasti pallonmuotoisen pilven, josta kanahaukan oli ilmeisen vaikea iskeä…
Suomenojan lajeihin liittyvän selvityksen yhteydessä on löytynyt usea liito-oravan reviiri. Karkeasti voisi sanoa, että niitä lähes kaikilla allasta ympäröivillä metsäalueilla. Ne ulottuvat pitkälle kaavaillun suoja-alueen ulkopuolelle. Niitä on myös kummankin suunnitelmissa olevan Suomenlahdentien linjauksen reitillä.
Hitaasti, mutta varmasti alkaa tuntua enemmän ja enemmän keväältä. Viikko alkoi koleana, tuulisena. Aamut saattoivat olla sumuisia ja sadepäiviäkin mahtui joukkoon. Tiistaina puro teki niitystä järven. Ja sitten sunnuntai oli aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä, jolloin vihdoin tuntui, että kevät todella alkoi. Vuoden lintu, mustakurkku-uikku saapui alkuviikosta altaille, niin kuin Tuomas tuossa alempana kertoo. Koivut työntävät…
Muutos edelliseen viikkoon oli iso. Jäät hävisivät kokonaan altailta. Naurulokit kotiutuivat todenteolla. Äänimaailma julisti kevättä. Naurulokkien kokoontuminen tapahtui yllättäen parina aamuna Latokasken niityllä. Parhaimmillaan oli paikalla liki 2000 lintua. Ehkä halusivat tutustua Finnoonpuron alkulähteisiin. Sorsalintujen pariutuminen oli täydessä käynnissä. Västäräkit heiluttivat pyrstöjään. Piisami ilmaantui näkösälle. Kasvitkin virkistyivät. Etelänruttojuuri puhkesi kukkaan, leskenlehti kukki laajasti ja raunioyrtin…