(Comfrey, Symphytum officinale)

Rohtoraunioyrtti kuuluu lemmikkikasveihin. Se on varsin näyttävä kasvi, joka saattaa kasvaa yli metrin korkeaksi ja sillä on kaunniit kellomaiset, tertuissa roikkuvat kukat ja erittäin tuuhea isokokoinen lehdistö. Kukkien väri vaihtelee heleän sinisestä, lilaan jopa punaiseen.

Huhtikuun lopulla lehdet nousevat näkyviin ja kesäkuun alkuun mennessä rohtoraunioyrtti on täydessä kukassa. Suomenojalla on varsin runsas kasvusto altaiden länsipuolella kulkevan polun varrella ja osin myös täyttöharjanteella.

Rohtoraunioyrtti on ollut kauan tunnettu perinteinen koriste- ja rohdoskasvi. Raunioyrtin juurta on käytetty vaikeasti paranevien haavojen ja luunmurtumien hoitoon, mihin tieteellinen nimi viittaa. Nykyisin sen käyttöä ei suositella, koska se sisältää syöpäriskiin liityviä yhdisteitä. Suomenkielinen raunioyrtti-nimi puolestaan viittaa esiintymiin autiotalojen ympäristössä, joissa laji saattaa sitkeästi säilyä vuosikymmeniä.

Se, että laji on kotiutunut Suomenojalle ei ole yllätys. Maansiirron myötä juurakoita on tullut perinteisiltä vallas- ja säätytaloalueilta. On todennäköistä, että Suomeojalla esiintyy rinnan rohto-, tarha- ja ruotsinraunioyrttiä. Nämä myös risteytyvät keskenään. Viereisten kasvien väri saattaa vaihdella punaisesta siniseen. On sanottu, että tarharaunioyrtillä olisi varsikarvat kovia ja rohtorauniolla pehmeitä. Suomenojalla esiintyy molempia. Jäykät karvat ovat varsin ilkeitä ja voivat repiä ruusunpiikkien tavoin.

Pitäisköhän puhua finnoonraunioyrtistä eli Suomenojalle olisi syntynyt oma tyyppilajike.