Entinen Finnoonlahti oli ruovikkoinen merenlahti, joka tarjosi pesimäalueen vesilinnuille ja kahlaajille. Se oli ikään kuin pienennetty painos Laajalahdesta ja Vanhankaupunginlahdesta. Pengerryksen myötä kahlaajat menettivät pesimäalueensa, mutta ravinnepitoiset altaat alkoivat keräämään vesilintuja pesimään ja syksyisin myös laajemmin lintuja ruokailemaan.

Altaiden rakentamisen jälkeen naurulokkipopulaatio kasvoi tasaisesti ja tänään naurulokit ovat ehkä allasalueen symboli ja tunnuskuva. Varhaiskeväällä naurulokit dominoivat myös alueen äänimaailmaa. Altaiden naurulokit muodostavat Etelä-Suomen suurimman naurulokkiyhdyskunnan (arvioitu 3700 paria) ja Suomen toiseksi suurimman. Naurulokit toimivat “suoja-armeijana” monille muille lajeille ja erityisesti altaiden arvolajeille suojellen näitä pedoilta puolustaessaan omia pesiään. Siksi naurulokki muodostaa altaiden avainlajin ja niiden elinvoima takaa myös arvolajien säilymisen Suomenojalla.

– Mustakurkku-uikkuja pesii miltei 20 paria, mikä on viidesosa Uudenmaan kannasta. Kanta on kasvanut Suomenojalla, vaikka on muualla Suomessa taantuut. EU on luokitellut lajin uhanalaiseksi.

– Liejukanoja pesii noin 30 paria, mikä on kolmasosa koko Suomen pesimäkannasta. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Altailla on maamme ainoa keskittymä, sillä muualla Suomessa on vain yksittäisiä pareja.

– Harmaasorsan EU on luokitellut uhanalaiseksi. Laji tuli Suomeojalle 80-luvulla ja on levittäytynyt vähitellen muuallekin Suomeen. Suomenojan altailla ja lähimerialueella pesii noin 30 paria, mikä on noin kolmas-, neljäsosa koko Suomen pesimäkannasta. Syksyisin altaat toimivat laajemminkin harmaasorsien kerääntymispaikkana.

– Punasotka on luokiteltu Euroopassa uhanalaiseksi. Suomeojalla pesivien parien määrä on kasvanut ollen nykyään noin 12-15. Altaat ovat Uudenmaan osalta punasotkan tärkein pesimäpaikka.

– Myös lapasorsa on luokiteltu Euroopassa uhanalaiseksi. Altailla niitä pesii vähän toistakymmentä paria ja syysmuuton aikaan altaat ovat tärkeä kokoontumispaikka.

Naurulokin jälkeen altaiden näkyvin laji on nokikana. Pesivien parien määrä on tasaisesti kasvannut 90-luvun alusta lähtien ollen nyt 42. Näkyvyyttä lisää keväisin lajin vauhdikkaat turnajaiset. Mutta ei pidä unohtaa niin sanotusti tavanomaisiakaan lajeja, telkää, tukkasotkaa, tavia, jota ovat myös Suomenojalla.

Luhta-alueella pesivät sekä luhtahuitti että luhtakana. Näistä luhtahuitti kuuluu EU:n luokttelemiin uhanalaisiin lajeihin.

Kevään taittuessa kesäksi täyttää ilman kerttusten konsertti. Ruokokerttunen on alueen toiseksi yleisin pesimälintu naurulokin jälkeen. Äänimaailmaan tuovat lisänsä rytikerttunen, viitakerttunen, luhtakerttunen ja jopa rastakerttunen. Myös satakieli ottaa osaa konserttiin. Kuriositeettina mainittakoon, että varpunen esiintyy varsin näkyvästi luhtaniityllä. Hevostalleilla lienee tähän vaikutuksenssa.

Talvisin alueelta löytää takuuvarmasti tiklejä, hemppoja, urpiaisia ja pulmusia. Talventörröttäjät tarjoavat näille oivan ruoka-aitan.