Kun meri jäätyi – Viikko 3/14

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Viikon toiminnalliset päätapahtumat olivat edelleen rakentamisessa. Tästä on erillinen muutosraportti, joten sivutetaan asia toteamuksella.

Toinen iso asia oli meren jäätyminen. Pakkasta oli reilusti koko viikon, parhaimmillaan jopa -15 tai enemmän, mikä mahdollisti meren nopean jäätymisen. Sunnuntaina mitattiin Ryssjeholmenin ja Suvisaariston välissä jään paksuudeksi mitattiin 15cm. Aika kova lukema, kun ottaa huomioon, että pakkasta on ollut vain viikon päivät ja merivesi lienee ollut poikkeuksellisen lämmintä. Mutta kuitenkin pitää olla tarkkana. Lunta on edelleen vähän, oikeastaan vain nimeksi. Siksi jää oli luistelulle ihanteellinen. Niinpä retkiluistelijat ilmaantuivat runsaslukuisesti meren jäälle. Ja tietysti pilkkijät ja verkojen kokijat olivat myös paikalla.

Pakkanen kuorrutti myös kasvit ja puut, joten maisema oli hieno. Muuten luonnossa oli hiljaista. Metsiköissä touhusivat edelleen tiaset. Mustarastaita näkyi siellä täällä.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]