[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Finnevikinsillan perustusten alkuaskeleita otetaan parhaillaan tulvaniityllä. Ennen peruskallioita on savea 30-35 m – luit oikein. Tämän läpi täytyy painaa muottiputkea, jotta sillan anturat voidaan valaa peruskallioon. Muottiputket täyteään sitten (ymmärtääkseni) betonilla ja teräsvahvisteilla. Kun ulkona on -15 astetta ja savi on märkää, jäätyy kairaamisen työkalut ja niihin muodostuu valtavia paakkuja. Näitä täytyy sitten sulatella ja repiä pois. Kovaa duunia.
Voidaan sanoa, että Suomenlahdentien päänäyttämö on siirtynyt tulvaniitylle, bussivarikon ja Tiistilän metsän väliselle alueelle. Edellisestä kappaleesta käy ilmi, että maaperä asettaa aikamoiset haasteet. Eikä se varmaan halpaakaan ole.Koneita on monelaisia. Myös Tiistilän metsässä ja metsänreunassa tulvaniityn puolella tehdään paalutuksia ja muottikairauksia. Varikon edessä on jo paalumetsä. Sen sijaan parkkipaikan ympäristössä työ näyttää tulvaniittyyn verrattuna hyvin perinteiseltä tien rakentamiselta. Eipä ole ennen tullut sillan rakentamista vierestä seurattua. Nytpä sen näkee vaihe vaiheelta.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]