Tavinaaras – Kuva Mehmet Cadiroglu
Allas houkuttelee edelleen useampaa kymmentä vesilintua, mutta kaukana ollaan niistä vuosista, jolloin allasvedessä viihtyi vieraslaji hentokarvalehti. Se oli erityisesti nokikanojen herkkua, ja linnut saattoivat isolla joukolla viivytellä liki jäiden tuloon saakka. Veden koostumus lienee sen verran muuttunut, että altailla ei enää kasva juuri ollenkaan hentokarvalehteä, ja altaan nokikanat lähtevät aikaisin syysmuutolle.
Näkyvämpää vieraslajia, jättipalsamia, on yritetty Suomenojalla(kin) hävittää, mikä on ainakin kimalaisten kannalta huono asia. Jättipalsami on sitkeä kasvi ja sen arvo korostuu nyt syksyllä, kun kotoperäiset kukat eivät enää kuki, mutta jättipalsami usein vielä lokakuussakin. Sen kukkien kannuksessa on runsaasti mettä, ja tutkimusten mukaan kimalaiset ovat sen tärkeimpiä vieraita.
Jukka ja Mehmet kertovat omista huomioistaan:
Jukka Ranta:
Tuulinen koleahko kuukausi, jopa myrskypuuskia. Myös runsaan puoleisesti sadetta. Kuunvaihde viikko oli kuitenkin aurinkoinen ja normaalia lämpöisempi. Se sai sudenkorennot esiin ja lentelemään runsaina. Puissa ja muissa kasveissa näkyy jo syksyn värit. Tummia syyskorentoja en ole yhtään havainnut tänä kesänä, en alkukesän ensimmäisen sukupolven ruskeankirjavia enkä syksyn mustia koiraita.
Olen joskus aiemmin kirjoittanut särmäkuismasta, jota kasvoi runsaasti entisellä täyttömäellä. Täyttömäen poiston yhteydessä läntisen kävelytien parkkipaikan puoleiseen päätyyn tuotiin multaa. Särmäkuismaa ilmestyi kävelytien varrelle. Kun parkkipaikalta altaalle johtavaa kävelytietä rouhittiin, niin sitä ilmestyi myös sinne ja myös ruderaatin sorakasalle.
Meriveden korkeus vaihteli paljon. Parhaimmillaan se oli noin 70 cm normaalia korkeammalla, mikä aiheutti tulvaniityn kastumista.
Mehmet Cadiroglu:
Lintualtaalla näkyy nuoria lintuja. Aikuisia ei ole monilla lajeilla paikalla lainkaan. Eniten silmiin pistää lapasorsat, harmaasorsat ja liejukanat. Valenokkonen on kukkinut läpi kesän ja kukki vieläkin runsaasti, samoin raunioyrtti, päivänkakkara ja kuisma. Vieraslaji jättipalsami kukkii nyt syksyllä runsaasti ja kimalaiset käyvät niissä. Auringon paistaessa sudenkorentoja ja heinäsirkkoja näkee melko runsaasti kivien auringonpuolisilla pinnoilla.
Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan 2.11.2026
-
- Harmaasorsat – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Harmaasorsia, tukkasotkia ja lapasorsia – Esa Mälkönen
-
- Tavinaaras – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Nuori liejukana hermostui tukkasotkalle – Esa Mälkönen
-
- Liejukanat ja telkkä – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Liejukana – Kuva Esa Mälkönen
-
- Lapasorsat – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Lapasorsa itäaltaalla – Kuva Esa Mälkönen
-
- Lapasorsa – Kuva Esa Mälkönen
-
- Viimeiset merimetsot – Tommi Heinonen
-
- Nuori leppälintu – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Talveen varautumista – Kaarina Heinonen
-
- Punasyyskorento – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Elokorento lämmittelee – Kuva Jukka Ranta
-
- Elokorento tuijottaa – Kuva Jukka Ranta
-
- Etelänukonkorento – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Jättipalsami ja kimalainen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Valkohuulikotilo – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Raunioyrtti – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Särmäkuisma – Kuva Jukka Ranta
-
- Päivänkakkara – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Mustesieni – Kuva Jukka Ranta
-
- Iharuusun kiulukka – Kuva Jukka Ranta
-
- Syksyn heinä – Kuva Jukka Ranta
