Syystalven havaintoja – Viikot 41–44

Kuluneeseen jaksoon mahtui kaikenlaisia säätyyppejä: räntäsateesta aurinkoisiin päiviin. Jukka Ranta kertoo: ”Onneksi oli muutama kaunis aamu. Oli mahdollista ihailla altaan ruskaa, Nuottalahden auringonnousua ja jopa täyden kuun (99 %) laskua voimalaitoksen piippujen väliin.”

Vesilinnut ovat altailla jo vähissä. Esa Mälkönen kertoo: ”Sunnuntaina 3.11. iltapäiväkierroksella näkyi vain yksi telkkä ja yksi sinisorsa. Kylmimpinä yön hetkinä altaille voi syntyä hetkeksi jääriitettä, mikä ajaa uskollisimmatkin vesilinnut muualle. Mutta jos allas pysyy sulana marras-joulukuussa, ainakin sinisorsat käyvät aika ajoin katsastamassa paikkoja, ja joinain vuosina harmaasorsia on näkynyt vielä joulukuunkin puolella.

Allasalueen metsikössä voi nähdä ruokintapaikan tuntumassa tali-, sini-, ja kuusitiaisia, mustarastaita ja käpytikkoja. Muuttavat räkättirastasparvet ovat säännöllinen näky.

Mehmet Caridoglu kertoo mielenkiintoisesta kohtaamisesta: ”Eräs luontokuvaaja on aloittanut jo talviruokinnan Suomenojan ruokintapaikalla. Hän näytti minulle hirven kuvan, jonka hän oli ottanut Suomenojalla. En olisi uskonut, että hirviä liikkuu Suomenojalla, siis melko urbaanisissa maisemissa. Lisäksi kaveri näytti minulle kuvan saukosta, jolla on kala suussa. Tämän kuvan hän oli ottanut Finnevikenin sillalta aikaisin aamulla. En olisi sitäkään uskonut, jos en olisi nähnyt. Kaverilla oli myös kuvia peukaloisesta sekä kirjosiipikäpylinnusta, jotka hän on kuvannut Suomenojalla. Lajien kirjo Suomenojalla on laajempi kuin kuvittelin – mikä oli tietenkin iloinen yllätys.

Paul Stevens on harrastanut yötaivaan, varsinkin Linnunradan kuvaamista. Harvaan asutulla Porkkalanniemellä se onnistui hyvin, mutta Suomenojalla valosaaste muodostaa jo ongelman. Tähtitaivaan kirkkaimmat tähdet näkyivät kuitenkin hyvin, ja ainakin osittain myös Linnunrata. Muutaman vuoden päästä, kun Finnoon keskus on valmiiksi rakennettu, se tuskin enää näkyy.

Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann