Syyssateet saapuivat – Viikot 35-36/2019

Kahden viikon seurantajakso oli kaksijakoinen. Ensimmäisellä viikolla oli lämpöä ja useita aurinkoisia päiviä. Toinen viikko oli sadekuurojen täyttämä ja maasto muuttui kosteaksi.

Tommi Heinonen kuvailee syksyistä tunnelmaa, jossa on yht’aikaa kauniita ja kaihoisia elementtejä, seuraavasti: ”Pidän sumuisista aamuista ja illoista. Menneinä viikkoina oli jo muutama hieno sumuaamu. Ruovikko kimalteli yökasteen jäljiltä, kun aurinko alkoi nousta. Vähentyneet  linnut altaalla aloittivat verkkaiset aamutoimensa. Nuottalahden hylätyillä laitureilla merimetsot kuivattelivat höyheniään, ja parhaimmillaan viisi harmaahaikaraa suunnittelivat päivän ohjelmaa. Pääskyset istuivat veneiden köysillä ja kaiteilla odottaen etelään muuttoa.”

Esa Mälkönen on tarkkaillut tiklejä: ”’Kypsyneet’ takiaispensaat ja ohdakkeet houkuttavat koreita tiklejä. Koiras ja naaras ovat liki yhtä koreita, ja pikkuparvien vaatimattoman näköiset yksilöt ovat nuoria.”

Lyhyt katsaus perhosten maailmaan: Perhosista aktiivisia olivat seurantajaksolla lanttu- ja naurisperhoset, amiraalit sekä ohdake- ja nokkosperhoset. Erityisesti nokkosperhosia oli runsaasti täyttöalueen keltanoilla. Ohdakeperhoset näyttivät viihtyvän puna-apiloissa. Elokuun runsain yöperhonen oli tänä vuonna niitty-yökkönen. Nimestä huolimatta laji on aktiivinen osittain myös valoisaan aikaan. Niitty-yökkösen voi löytää päivällä eri kasvien kukinnoista, ja aikaisin aamulla koiraat parveilevat niittyjen yläpuolella naaraita etsien. Perille ne löytävät hajuaistinsa avulla. Parittelun jälkeen naaras tiputtelee muniaan lennosta niityille. Toukat syövät erilaisia heinäkasveja. Joinakin vuosina toukat saattavat esiintyä niin runsaslukuisina, että aiheuttavat vahinkoja heinä- ja viljapelloille.

Elokuun viimeisen viikon aurinkoisia päivinä Suomenojalla lensi runsaasti syyskorentoja, ja jokunen ukonkorento oli myös ilmassa. Mehmet Cadiroglu kertoo, miten hän onnistui pelastamaan ukonkorennon vedestä: ”Syystä tai toisesta taitavakin lentäjä voi joutua veden varaan. Yhden ukonkorennon pelastin Suomenojan purolta. Sen kaikki neljä siipiä olivat veden alla. Se ei pystynyt nousemaan vedestä omin avuin. Katkaisin tikun ruo’osta ja yritin pelastaa sen. Se ei ensin onnistunut: heti se putosi uudelleen, mutta muutaman yrityksen jälkeen se lopulta tarttui ojennettuun tikkuun ja sain sen pois vedestä. Sudenkorento lensi pari metriä, laskeutui kasville ja jäi kuivattelemaan siipiään ja lepäämään, se oli selvästi väsynyt.”

Mehmet siirtyy raportissaan kovakuoriaisiin: ”Yhdessä nokkosrykelmässä oli paljon seitsenpistepirkkoja. Sain yhdestä kuvan, kun se oli syömässä pientä hyönteistä.  Ei kestänyt kauan, kun hyönteinen hävisi sen suuhun. Yksi ruutupirkko oli syömässä toisen ötökän jäänteitä.”

Paul Stevens vuorostaan on tarkkaillut erikoisia vesihyönteisiä: ”Purossa on aika monta erikokoista ja -ikäistä vesimittaria. On hauska seurata niiden edestakaista luistelua vedenpinnalla.”

Jukka Ranta kertoo lintualtaan ympäristön kasvillisuudesta seuraava: ”Touko-kesäkuussa oli puhetta, että raunioyrtit näyttivät toipuneen yhden kesän jälkeen kaukokylmätyöstä. Niitä oli entiseen tapaan runsaasti läntisen kävelytien varrella. Sittemmin kesän aikana alueen valtasivat ohdakkeet ja pujot. Seurantajakson aikana raunioyrtit alkoivat kukkia uudestaan, vaikka olivatkin ohdakkeiden puristuksissa. Kuvassa on rohtoraunioyrtti, jonka verholehdet ovat pitkät ja kapeat. Myös varren ’piikit’ ovat pehmeitä, enemmän karvoja muistuttavia. Ohdakkeiden ja raunioyrttien takana, ojan pohjalla ja reunalla on jättipalsamikasvusto valtaamassa uudelleen alaa. Keto-orvokki on kukkinut koko kesän, toukokuusta alkaen, ja kukkii edelleen. Jälkimmäisen viikon kosteus toi sieniä esiin. Niitä voi löytää esimerkiksi ruokintapaikan reunoilta.”

Paul kertoo lisää sienistä: ”Syksy on saapunut, kun ruokintametsikköön ja altaiden reunaan ilmestyy monenlaisia sieniä. Keltasarvikka on hyytelösieni, joka kasvaa havumetsien sammalikossa. Se on kaunis väriläiskä metsässä. Joidenkin sienten päällä kasvaa toinen loissieni. Tunnistin hiiponhomeen, joka kasvaa yleensä hiipposienellä. Kuvassani se kasvaa hurmehiipon päällä.”

Suomenojan Luonto ry laittoi kaksi uutta etuseinältään erityispaksua linnunpönttöä altaiden itäreunalle. Kooltaan ne soveltuvat niin kottaraiselle kuin liito-oravalle, joka erityisesti arvostaa paksua etuseinää, kunnon ryömintää kolon suulta.

Annetaan lopuksi Paulin vielä hieman tunnelmoida: ”Yhtenä iltana sää oli tyyni ja pilvetön. Matala aurinko väritti altaan itärannalla seisovien puiden riviä ja puut heijastuivat kauniisti veteen. Aina kun näen tämän, minut valtaa hyvä ja rauhallinen mieli. Siinä iltana punainen kuumailmapallo ilmestyi puiden silhuetin yläpuolelle; se näkyy juuri ja juuri kuvani vasemmalla puolella.

Viikkokertomuksen toimitti Helmut Diekmann