Naurulokin poikaset – Kuva Mehmet Cadiroglu.

Naurulokin poikasista osa on jo reilun viikon ikäisiä, mutta useimmat ovat juuri nyt kuoriutumisvaiheessa. Ensimmäinen punasotkapoikue on vesillä. Jokainen punasotkan onnistunut pesintä ilahduttaa suuresti, sillä laji on erittäin uhanalainen.

Vaikka lintujen konsertti on nyt mahtavimmallan, eräät laululinnuista ovat jo vaienneet. Osalle lintulajeista laulu on ensisijaisesti naaraiden houkutuskeino, osa lajeista taas kuuluttaa reviiriään lähes koko pesimäkauden. Allasalueen laulajista ruokokerttunen on tyyppiesimerkki lajista, joka lopettaa laulamisen, kun naaras on valloitettu. Eikä satakielikään yleensä enää laula, kun haudontavaihe on alkanut. Ne säästävät energiaa poikasten tulevaan ruokintaan.

Mehmet Cadiroglu tuumii, että naurulokillekin saa välillä nauraa: ”Kahdesta vierekkäisestä naurulokin pesästä toisen pesän lintu tuli pitkä suora kaislatikku nokassaan suurentaakseen omaa pesäänsä, mutta laskeutuessaan tikku upposikin väärään pesään. Lokki jäi tuijottamaan tikkua ikään kuin ajatellen: miten tässä nyt näin kävi!”

Viime vuoden kevät/alkukesä oli kuuma ja kuiva. Silloin ei juuri näkynyt lehtokotiloita, mutta nyt tilanne on taas “normaali”. Illalla voi altaan ympäri kiertävällä hiekkapolulla, erityisesti länsireunalla, nähdä kymmeniä lehtokotiloita.

Jukka Ranta kertoo kasvimaailmasta:
”Kun kaukokylmätyötä tehtiin vuonna 2017 kaivettiin läntisen kävelytien länsireuna auki. Siinä samassa meni marianruusu, toinen koiranruusu ja raunioyrtit sekä myös (hyvä kyllä) laaja jättipalsamikasvusto. Kesällä 2018 kasvoi paikalla lähinnä peltokanankaalia, takiaisia ja ohdakkeita. Muutama raunioyrtti oli säästynyt ja olin varma, että raunioyrttikasvusto häviää pikkuhiljaa. Tänä keväänä kuitenkin raunioyrtit ovat nousseet lähes vanhaan laajuuteen. Tämä on tosi mielenkiintoista.

Läntisen kävelytien mutkan kohdalla kaukolämpöputken ja kävelytien välisellä kumpareella kasvoi pölkkyruho (englanniksi myös hauskasti tower mustard). On alkuperäinen Suomen luonnonkasvi, joka kasvaa harvinaisena, paikoittain Etelä- ja Keski-Suomessa. Myös se sai siipeensä vuonna 2017 ja vielä enemmän, kun kaukokylmää tehtiin Hyljeluodon ja Kaitaantien suuntaan. Viime kesänä oli paikalla ainoastaan yksi yksilö. Olin varma, että se oli menetetty. Yllätys oli suuri tällä viikolla: paikalla kasvoi laskujeni mukaa 12 yksilöä. Luonto on joskus ihmeellinen.

Täyttömäen poiston jälkeen paikka muistutti viime kesänä huonoa pesäpallokenttää. Nyt se on peltokanankaalikenttä. Paikalla saattaa olla myös muita ristikukkaisia. Ajankohdan tyypilliset kasvit kielo, keltamo, metsätähti ja litulaukka kukkivat runsaina metsiköissä ja kävelyteiden reunalla. Kuvissa on myös aho-orvokki. Sen erottaa metsäorvokista lehtien muodon perusteella. Aho-orvokilla on kolmiomaiset lehdet, kun taas metsäorvokilla on munuaismaiset (tai herttamaiset). Ratamosarpio kasvoi Djupsundsbäckenin uomassa. ”

Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava raportti julkaistaan 10.6.