Sylkikuoriaiset-kuva Mehmet Cadiroglu

Tiedoksi, että Louhen palvelimelle, jossa sivustomme sijaitsee  oli tehty tietomurto, jonka vuoksi viikkoraportti tulee päivän myöhässä. Pahoittelemme tapahtunutta.

Helmut Diekman  kertoo: Tiistaiaamuna 4. kesäkuuta Suomen etelärannikolle saapui suuri joukko etelästä vaeltaneita ohdakeperhosia. Ukkosilman saattelemana maamme saapui lämpöaalto ja sen mukaan ohdakeperhosten invaasio, jonka määrä voidaan varmaankin laskea miljardeissa.

Kun hain aamulehden postilaatikostani Espoon Soukanniemessä, näin ruskean perhosen tulevan lounaasta; se lensi määrätietoisesti suoraa reittiä koilliseen, puiden latvojen yläpuollella. Pian seurasi toinen ja kolmas perhonen. En heti osannut määrittää lajia, mutta tajusin, että jonkinlainen vaellus on käynnissä.

Pari tuntia myöhemmin näin sitten kymmeniä ohdakeperhosia Suomenojan lintualtaan länsilaidalla tankkaamassa ravintoa peltokanankaalin kukista. Lähes kaikkien perhosten siivet olivat pitkän vaelluksen jälkeen kauhtuneita ja rispaantuneita.  Pian sen jälkeen ohdakeperhosia alkoi näkyä joka paikassa pitkin Etelä- ja Keski-Suomea ja pari päivää myöhemmin vaellusrintama oli saapunut jo Oulun seudulle. Jonkin verran ohdakeperhosia oli tullut maahamme jo toukokuun aikana, mutta nyt – viikolla 23 – nähty pölly oli jotain aivan poikeuksellista.  Timo (raportin koostaja) kommentoi: olin viikon saaristomerellä  monessa eri saaressa ja ohdakeperhosia näkyi siellä myös runsaasti.

Ohdakeperhoset lisääntyvät täällä, naaraat munivat munansa ohdakkeisiin ja nokkosiin, ja voidaan olettaa, että seuraava sukupolvi lentää sitten loppukesällä erittäin runsaslukuisena. Ohdakeperhoset tuovat siten tervetulleen lisäyksen myös Suomenojan päiväperhosfaunaan, joka viime vuosina oli koostunut lähinnä vain lanttuperhosista.

Mehmet Cadiroglu kertoo:  Kuumina aurinkoisina päivinä hyönteiset ovat hyvin aktiivisiä. Eniten esillä ovat sylkikuoriaiset, niitä näkee jokapuolella. Kimalaisia on selvästi viime vuotta vähemmän, pari kivikkokimalaistakin on nähty.  Kukilla liikkuu paljon kukka- ja muita kärpäsiä ja pistiäisiä. Seitsenpistepirkkoja  ja pari ruutupirkkoakin on nähty suvunjatkamispuuhissa.

Hepokatit ovat yleensä vihreitä ja niillä on usein ruumiitaan pidemmät tuntosarvet. Tämä erottaa ne heinäsirkoista joilla on lyhyet tanakat tuntosarvet.

Helmut on nähnyt maanantaiaamuna ukkoskuurojen jälkeen Soukanniemellä  “jonkun parven” tulevan etelästä mikä on paljastunut myöhemmin ohdakeperhosparvikisi. Keskiviikkona niitä oli vielä useita ruokailemassa kukilla. Kukkien lomassa lentelee myös aurora, lanttu, kangasperhosia sekä pikkukultasiipiä.

Jukka Ranta kertoo:  Vaikka pari kertaa viikossa kuljeskelen ruderaatin heinikoissa, nokkoskukkulan takaisilla niityillä ja puron suistossa, en ole nähnyt sinisiipiä neljään vuoteen (vuoden 2015 kylmän ja sateisen kevään ja alkukesän jälkeen). Siksi tuli riemastunut olo kun hohtosinisiipi lenteli ruderaatin hanhikeilla. Havaitsin, että oli vain yksi ja on aikainen yksilö. Odotin myös tytönkorentoja ja hukankorentoja. Eipä näkynyt. Sen sijaan puron mutkassa kahlasi harmaahaikara. Pelästyttiin yhtä paljon enkä saanut kunnon kuvaa.

Kun aloitimme alueen dokumentoinnin, kasvoi keltamoa noin 4-5 neliön alueella. Nyt sitä on kokonainen niitty. Kyse on muinaistulokkaasta, jota on aikoinaan viljelty lääkekasvina. Se on kuitenkin erittäin myrkyllinen unikkokasvi. Muurahaiset pitävät sen siemenistä ja toimivat näin sen levittäjinä. Ja aika tehokkaasti se näyttää leviävän.

Kirjoitin viime viikon raporttiin, että raunioyrtit ovat toipuneet kaukokylmätyön kohtelusta. Ero viime kesään on silmiinpistävä. Viime viikolla joidenkin sattumien kautta jäi kuva tarjoamatta raporttiin. Korjataan se nyt tässä. Tutkin myös kasvustoja. Joukossa on sekä pehmeäkarvaisia (rohtoraunioyrtti) että kovakarvaisia tain oikeammin piikkisiä (tarharaunioyrtti). Tarharaunioyrtit näyttävät latvuksistaan olevan tuuheempia, pensasmaisia. Valkoinen värimuoto on aina rohtoraunioyrtti.

En voi olla riemastuneena mainitsematta pölkkyruohon toipumisesta. Laskin tällä viikolla tarkemmin: 14 yksilöä. Nyt erivärisillä taustoilla: sininen ja pinkkilupiini.

Vähän ennen läntisen kävelytien mutkaa on kasvanut idänpensaskanukka (korallikanukka). Vuosien 2017-2018 taitteessa myrsky kaatoi sen päälle isohkoja runkoja. Korallikanukka kärsi ja oli käytännössä maahan lyöty. Viime kesänä ei siinä juuri ollut kukkia – vain muutamia. Nyt se on täynnä kukkia. Yksi tarina lisää selviytymistarinoihin.

Esa Mälkönen kertoo: Vesilintujen poikasia on hyvin altailla, mutta vaaratonta niiden elämä ei ole. Esimerkiksi isoimmat lokit (harmaalokki ja merilokki) voivat joskus olla uhka. Seurasin kun harmaalokki iski telkänpoikasen. Poikanen oli kuitenkin jo sen verran iso, että lokki ei saanut sitä nieltyä eikä jaksanut nousta lentoon telkänpoika nokassa. Rupesi sitten aterioimaan vedessä. Kaksi punasotkanaarasta huomasi ja hyökkäsi raivokkaasti yhtä aikaa harmaalokin kimpuun, jonka oli paettava. Kun tilanne rauhoittui, harmaalokki palasi, mutta vieä toistamiseen punasotkanaaraat ajoivat lokin tiehensä. Ne uskalsivat tosissaan käydä isompaansa kiinni. Myös pari naurulokkia ahdisteli harmaalokkia, mutta niistä ei tuntunut olevan samanlaista uhkaa.

Paul Stevens kertoo:  Näin tällä viikolla pari/kolme tavi paria. Ovatko ne tulleet pesimään vai onko ne epäonnistuneet pesimässä jossain muualla ja nyt ne ovat tulleet Suomenojalle ruokailemaan? Västäräkki on yksi laji, joka on lisääntynyt lähivuosina. Näin monta västäräkkiä joka paikassa ja varsinkin altaiden ympärillä on monta yksilöä ja varmasti monta paria. On se vaan hyvä, että jotkut lajit menestyvät nykyaikana.

Tulvaniityllä on ollut yksi pikkutylli pari koko kesä ja ne ovat vielä siellä. Onko niiden pesä jossain tulvaniityllä? Luulisin niin, vaikka en ole itse nähnyt sitä. Olen nähnyt syömässä yhdessä joskus, mutta täällä viikolla olen nähnyt vain yhden yksilön.

Ensimmäiset sinisorsat poikaset ovat kasvaneet isoksi ja siivet erottuvat jo. Telkän poikaset myös kasvavat vauhdilla ja välillä pitävät  pienen tauon syömisessä.

Kotiloita on olleet runsaasti Suomenojalla, mutta siellä on myös paljon ruokaa, vaikka joskus tarvitsee venyttää ”niskaa”, jotta saa ruokaa.

Näemmekö joutsenen poikasia tänä vuonna? Esillä on vain yksi yksilö mutta toivon että toinen on pesällä piilossa.

Kun tulin kotiin liito-oravan tarkkailusta lokit olivat äänekkäästi ilmassa. Liikkuiko supikoira tai minkki ruovikossa, koska lokit lentelivät hermostuneesti monta minuuttia. Lauantain iltana oli komea pilvimuodostelma Nuottalahden yläpuolella. Meni katsomaan sitä ja nautin lämpimästä illasta. Pikkuhiljaa pilvi tuli lähemmäksi ja kasvoi isommaksi. Odotin että olisi tullut kunnon sade, mutta ropisi vain hiukan.

Viikkoraportin koosti  Timo Leppäharju