Lintuallas valmistautuu talveen – Viikot 41-42/2018

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Viikolla purettiin valokuvanäyttely ja pystytettiin talviruokinta. Ruokintapaikalla oli jo viikonloppuna tali- ja sinitiaisten ohella mustarastaita ja käpytikka. Myös muutaman punatulkun parvi kävi katsastamassa paikkaa sekä harakka.

Talvehtiville linnuille on tyypillistä, että ne etsivät useita paikkoja, joista on löydettävissä syötävää  ja käyttävät yleensä useaa talviruokintapaikkaa samana päivänä. Ne vaistomaisesti varautuvat siihen, että jokin paikka ei tarjoaisikaan tasaisesti ja riittävästi ravintoa. Kun on valmiiksi vaihtoehtoja, selviytymismahdollisuudet ovat paremmat.

Isoimmat kottaraisparvet ovat jo lähteneet maasta mutta yhä pienehköjä kottaraisparvia saapuu yöpymään altaan ruovikoihin.

Altaalla on vielä paljon taveja, lapasorsia ja telkkiä, punarinta poukkoilee harvakseltaan polulla.

Paul kertoo: Lauantaina 13. lokakuuta lintubongarit kerääntyivät innostuneina Nuottalahden rantaraitille. Kaislikossa oli sepeltasku, joka ei ole yleinen lintu Suomessa. Tämä yksilö istui pienessä lepässä käyden välillä maassa syömässä siemeniä.  Sepeltasku on kaunis lintu ja pehmeässä syysvalossa se näytti vielä hienommalta.

Merimetsot ovat kokoontuneet Nuottalahden hylätyille laitureille, joita kaupunki on hyvällä menestyksellä myynyt yksityishenkilöille ja yrityksille. Merimetsojen määrä on luonnollisesti myös lisääntynut sataman luodolla, jonka kohtalosta päätetään tällä viikolla.

Tänä syksynä ruska on ollut komea. Myös Suomenojalla on riittänyt väriloistoa. Sää on jatkunut kauniina lämpimistä ilmoista johtuen. Jaksolla oli epätavallinen lämmintä, joka myös tarkoittaa hyvin kosteaa. Syksyllä tämä säätyyppi luo sumuisia aamuja ja päiviä. Sumu, jos ei ole liian paksu on kuvaajan ystävä, se muuttaa väriä ja tunnelma.

Jukka kirjoitti, että yksi asia selvisi syksyn edetessä eli iharuusuksi uumoiltu ruusu on iharuusu. Piikkiset kiulukat ovat jo osin pehmenneet. Okaruusulla tämä tapahtuu vasta kevättalvella. Ruderaatilla elokuussa kukkivat keltanot ovat erityisesti neitoperhosten ja amiraalien suosiossa. Lokakuussa on jäljellä veikeän oloiset siemenpallot.

Viikkoraportin toimitti Timo Leppäharju

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]