Kevät harppasi pitkin askelin – Viikkoraportti, viikko 15/2021

 

Kevät otti pitkiä harppauksia. Lämpötila nousi loppuviikosta 15 asteeseen. Parhaiten muutos näkyi kasvimaailmassa. Alkuviikosta oikeastaan vain leskenlehdet ja etelänruttojuuret kukkivat. Loppuviikolla kukkivat sinivuokot tallitien metsässä, yksittäisiä valkovuokkoja näkyi kukassa, tallitien metsässä skillat (idän sinililjat) olivat osittain auki ja mukulaleinikkejä oli auki jo muutama. Muutos oli iso jopa päiväkohtaisesti torstaista lauantaihin.

Paul Stevens: ”Tallintien metsikössä muutama sinivuokko on tullut esiin. Pelkäsin, että viime kevään putkikorjaus olisi tuhonnut ne, mutta onneksi ainakin yksi yksilö on vielä elossa.”

Paul ilmeisesti oli kuvannut samoja sinivuokkoja kuin minäkin. Perjantaina kuvatessani paikalla oli viiden sinivuokon rypäs. Sinivuokot ovat vuosi vuodelta vähentyneet, koska ne ovat usein kerätty pois heti kukinnan alettua. Tämä on vahinko koska sinivuokot leviävät ja säilyvät hengissä vain siementämällä ja kerääminen estää siementämisen.

Mehmet Cadiroglu löysi yksinäisen krookuksen läntisen kävelytien varrelta. Valistunut arvaus on, että pari vuotta sitten tehty kaukokylmätyön jälkeinen kaivannon täyttö on tuonut sipulin paikalle.

Nokkosperhosia oli edelleen runsaasti ruderaatilla ja läntisen kävelytien reunassa leskenlehdillä. Näitäkin enemmän oli erilaisia maamehiläisiä. Sitruunaperhonen lenteli ruderaatilla kieppuen, ei ikävä kyllä laskeutunut kuvattavaksi. Kun katselin pölyttäjää (kimalainen) työssään ruttojuurilla, oli se tehokas. Se oli pölyttänyt myös itsensä.

Linnuista täytyy todeta huolestuttava ilmiö. Niitä on kautta linjan huomattavan vähän. Perjantaina laskin itäisen lintutornin edessä noin 200 lokkia vedessä, eli mekaanisesti laskien 100 paria (jostain syystä ne olivat vedessä, ilmassa vain vähän). Jos tästä varovaisesti ekstrapoloi eteläiseen ja läntiseen osaan allasta sekä pesäruovikkoon, olisi tällä hetkellä altaalla noin 800 lokkia eli vain 400 paria. Tämä on huomattavan vähän. Myös punasotkia ja mustakurkku-uikkuja on vähän, vaikka yksi tulikin kuvaajalle poseeraamaan. Harmaasorsia ei juurikaan näy, tosin syynä saattaa olla ajankohta – voi olla vielä liian varhaista.

Mustakurkku-uikkujen pienestä määrästä huolimatta Paul Stevens onnistui kuvaamaan niiden soidintanssin. Lisäksi Paul havaitsi laiturin 29 läheisyydessä erikoisen näköisen hanhen, joka oli ilmeisesti risteymä merihanhen ja kanadanhanhen välillä. Västäräkit ovat saapuneet ja hyppivät altaalla vedessä olevien, kaatuneiden ruokojen päällä etsien ruokaa.

Mehmet Cadiroglu: ”Lintujen parinmuodostus, parittelu ja pesänrakennuspuuhat ovat kiihtyneet. Eteläisestä lintutornista länteen johtavalla polulla voi nähdä naurulokkien, naakkojen ja varisten poimivan kuivaa heinää pesämateriaaliksi. Altaan pohjoispuolella tarkat silmät voivat nähdä harakan ja sepelkyyhkyn pesät.”

Koosti: Jukka Ranta