Alkaneesta vuodesta tulee mielenkiintoinen seurattava. Suomenlahdentien rakentaminen alkaa syksyllä. Maaperätutkimusta jatketaan ja saastunutta maata kerätään pois. Kaavoitus etenee ja tulee varmaan kosteikkoon vaikuttavia päätöksiä. Saastuneen maan kuoriminen tapahtuu täytömaa-alueella ja pääsääntöisesti siellä, missä kasvaa erikoisuuksia ja harvinaisuuksia. Joten seurattavaa riittää.
Vuoden ensimmäinen viikko oli sateinen, sumuinen ja harmaa. Lämpötila oli lauantaihin saakka plussan puolella muutamaa pakkayötä lukuunottamatta. Lumi hupeni silmissä ja Suomenojan kävelypolut kovettuivat petollisen jäisiksi ja liukkaiksi. Finnoonpuro kuoriutui jääpeitteestään ja puron suulle keräytyi sinisorsia nauttimaan avoimesta vedestä. Hiihtolatujen jäänteitä näkyi siellä täällä.
Parina päivänä koin (JR) aika mielenkiintoisen ilmiön, johon olen kiinnittänyt huomioita myös aiempina vuosina. Kotona (noin 3.5 km altailta linnuntietä) oli kuvaamisen kannanalta kiva pilvipuotainen sää. Kun sitten altaiden parkkipaikalta lähti kävelemään, silmälasit olivat vetiset jo ennen nokkoskukkulaa ja objektiivien pinnalle tiivistyi vettä. Kuvaaminen jäi. Mahtaako voimalaitos aikaansaada sopivalla ilmalla erikoisen mikroilmaston, jossa kosteusprosentti nousee korkeammaksi, mitä se on kauempana. Lauantai oli sitten kaunis pikku pakkasen kerä, mutta kyläily esti poikkeuksellisen sään hyödyntämisen.