Jouluaaton ja -päivän lumisateet toivat paljon lunta. Tapaninpäivänä oli sitten kunnolla pakkasta. Rusthollarinkatu ja Hyljeluodontie olivat muhkuraisia ja auraamattomia. Ihmetytti pääsekö sitä parkkipaikalle ollenkaan. Mutta kas kummaa parkkipaikka oli aurattu, eikä ongelmia tullut. Allasta kiertävät polut olivat hädin tuskin kuljettavia: muhkuraisia, upottavia. Jalka upposi helpolla puolimetriä lumeen. Lumessa kahlatessa tuli mieleen, kuinka erilaisia vuodet voivat olla. Vuosi sitten oli Tapanin myrsky, +10 ja Tapanin päivän jälkeisenä päivänä Finnoonpuro ”virtasi” ylöspäin ja korkealla oleva merivesi tulvi talleille saakka. Nyt -15, yli puoli metriä lunta ja merivesi normaalia alempana.
Iivisniemeen kääntyvän polun varrella, betonikourun kohdalla on vajapahaisia – ilmeisesti pudistamoon liittyvien pumppujen suojia. Synnyttävät lämpöä, koska katon reunalle muodostuu talvisin komeita jääpuikkoja. Vajat ovat värikkäin graffitein koristeltuja, joten syntyy myös erikoinen värileikki jääpuikkojen läpi katsellessa.
Viikon edetessä lämpötila kipusi plussan puolelle ja sade on tullut vetenä. Tämä tiesi sitä, että lumipeite alkoi huveta.
Lähialueilla havaitut erikoisuudet – Eestinmalmin mustakaularastas ja Olarin metso – eivät ole Suomenojalle eksyneet. Kukapa sitä ruokapatojen äärestä lähtisi.