Uudet naurulokkiluvut murheellisia mutta vesipääskyt piristivät – Viikko 21/2022

 

Vesipääskyt ja naurulokki – Kuva Bore Wanner.

Suomenojalla pesivien naurulokkien määrä on romahtanut noin 200 pariin.  Kuvasimme altaiden naurulokkiyhdyskunnat dronella, lennätettävällä pienoiskopterilla 23.5.22 (ja osin 29.5.22). Lokit tai muut linnut eivät dronesta välitä, kun sitä lennätetään korkealla (50 m). Dronen kuvista voi kätevästi laskea naurulokkien määrän.

Kuvista näkyi pesäruovikoissa 286 lokkia. Pesien määrä saadaan vakiintuneen laskentakäytännön mukaan jakamalla 1,4:llä, eli tässä tapauksessa tuloksena on n. 200 lokkiparia (jakamalla 1,4:llä eliminoidaan se, että joidenkin pariskuntien molemmat linnut ovat pesäalueella).

Naurulokkien pesämäärä on hälyttävän huono verrattuna aiempiin vuosiin. Viime vuonna Espoon kaupungin julkistamassa tutkimuksessa (Enviro) saatiin dronelaskennalla tulokseksi 800 paria. Sitä ennen maalta käsin tehdyt arviot ovat olleet 1900 paria (v2108), 2800 paria (v2015), 3700 paria (v2008), 850 paria (v2000), 540 paria (1990).

Naurulokkien pesintä on nyt jo pitkällä (ensimmäiset poikaset kuoriutuivat loppuviikolla). Laskentojen ajoittumisella voi olla vuosien osalta merkitystä, sillä osa pesistä tuhoutuu tai tulee muuten hylätyksi haudonta-aikana (joka on 23-26 vrk), ja nämä parit yleensä poistuvat alueelta. Ensi vuonna kuvannemme dronella sekä pesinnän alku- että loppuvaiheet nähdäksemme muutoksen.

Altaiden naurulokkien viime vuosien vähenemiseen on todennäköisesti useampi syy. Oletettavasti tärkein on, että Ämmässuon kaatopaikalta ei enää löydy helpolla ruokaa (katettu). Koko Suomen naurulokkikanta on vähentynyt, mutta Suomenojalla puhutaan dramaattisista muutosluvuista. Minkä verran pedot (ruovikossa nähty mm. supikoira, minkki, kettu) tai lähialueen rakentaminen ja sen aiheuttama melu ovat vaikuttaneet, on vaikeasti määritettävissä. Kuitenkin altaiden länsipuoli, johon pedoilla helpoin pääsy, ja jossa rakenusalueen melu suurinta, on nyt vain muutaman naurulokkipesän varassa. Yksi parannuskeino olisi lisäruopata veden ympäröimiä saarekkeita, sillä juuri sellaisiin lokit nyt näyttävät asettuvan.

Viime viikon luontohavainnoistaan kertovat Bore, Jukka, Mehmet, Paul ja Timo.

Bore Wanner:

Vuosittain vesipääskyt vierailevat Suomenojan lintu-altailla. Ajankohta on ollut kevätmuutolla aika tarkkaan 25.5. – 29.5, kun vanhojen kuvien kuvausajankohtia katselee. Niin kävi tänäkin vuonna, sillä 27.5. ilmestyi yön muutolta 8 kpl vesipääskyjä. Linnut olivat paikalla vielä 28.5, ahkerasti ruokailivat, pyörivät vilkkaasti ympyrää, joka synnyttää vedessä liikkeen ja nostaa veden pinnalle vedessä eläviä pieneläimiä. Monesti naurulokit viihtyvät juuri tästä syystä vesipääskyjen kavereina, molemmille nousee syötävää. Lokit kyllä välillä aika ihmeissään.

Vesipääskystä sen verran tietoa, että on ainoa kahlaajamme, joka ui vedessä. Naaras on kosija ja kun sopiva koiras on löytynyt, niin munii munat ja lähtee sitten omille teilleen. Koiras hoitaa haudonnan sekä poikasten hoidon.  Lintu on Suomessa harvalukuinen ja asustaa Perämeren rannoilta tunturialueilla, osa aina Jäämerelle asti. Talvehtii Arabian niemimaalla, jonne lähtee heinä-elokuussa.

 Jukka Ranta:

En ole aiemmin huomannut, että parkkipaikan reunalla kasvaa omenapuu. Tänään parkkipaikka oli täynnä ja jouduin jättämään auton hivenen epätavalliseen paikkaan, parkkipaikan takaosaan ja osin nurmikolle. Kun nousin autosta, huomioni kiinnittyi kukkivaan omenapuuhun. En ole varma (lehtien ja kukkien perusteella) onko kyseessä metsäomenapuu vaiko normaali puutarhaversio. Joka tapauksessa komea näky.

Ruderaatin niittoalueella, lähellä metsänreunaa oleva keltamokasvusto on hienosti kukassa. Kuten vuosi sitten arvelin, että niiton maansiirrot levittävät keltamoa lähemmäksi, niin näkyy selvemmin kuin vuosi sitten.
Tuomi kukkii komeasti.

Mehmet Cadiroglu:

29.5 sunnuntai aamuna oli sumua. Aamulla lähdin kuvaamaan heti kello viiden jälkeen. Sumuiset aamut ovat kauniita, rauhallisia ja hieman mystisiä.

Jokin peto ryöstää naurulokkien pesiä. Naurulokit pysyttelevät äänekkäästi ilmassa pitkäänkin, mutta ilmeisesti peto ei välitä paljonkaan siitä. Olen nähnyt tämän tapahtuvan samassa paikassa useita kertoja. Kiikareillakaan petoa en ole nähnyt, mutta naurulokkien reaktiosta näkee hyvin missä peto liikkuu. Kyseessä saattaa olla minkki.

Kosteuden takia lehtokotiloita oli runsaasti. Osa niistä oli kiivennyt länsipolun varrella olevien metallikaappien päälle, mikä helpotti makrokuvausta.

Paul Stevens:

Vihdoinkin satoi. On ollut kuivaa aikaa niin pitkään, että kunnon sade oli tervetullut. Menin kuvaaman tarkoituksella sateessa. Ensin tarkistin, että kaikki oli hyvin mustakurkun pesässä ja siellä oli. Yksi emo istui pesän päällä, kun toinen toi lisää pesäaineksia vahvistamaan pesäänsä. Ensimmäinen sinisorsapoikue oli myös liikkeellä, samoin kuin telkän poikue. Matkalla kotiin huomasin 3 harmaahaikaraa puronsuussa.

Timo Leppäharju:

Perjantaiaamuna sain viestin kaveriltani ”8 vesipääskyä itätornilla”.
Sade ei haitannut, koska nämä vierailevat vain kerran tai joka toinen vuosi altailla ja ovat siellä päivän, korkeintaan kaksi. Heti matkaan, porukkaa oli jo kiitettävästi. Sain kuvia, vaikka eivät ihan lähellä olleet. Seuraavana päivänä tulivat vielä iltapäivällä. Sunnuntaina olivat jo lentäneet pois, yömuuttajia kun ovat. Kiitos kaverille.

Sunnuntaina oli erikoinen lentonäytös, kyyhkyset lentelivät muodostelmassa Matinkylän puolella. Olivatko kyyhkyslakasta vai mistä, mutta hauska oli seurata. Eteläisen kävelytien varren mustakurkku-uikun pesässä on 4 munaa, toivotaan etteivät ohikulkijat jää pitkäksi aikaa lähelle häiritsemään pesintää.

 

Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy 6.6.2022