Lumikko – kuva Mehmet Cadiroglu

Helmikuun alku oli kylmä ja meri sai paksun jääpeitteen – niin myös allas. Kuun loppua kohden sää lämpeni ja viikon kahdeksan loppupioli mentiin jo plussan puolella. Lumi peite suli hiljalleen.

Tulevaa: Kauppakeskus Liilassa avautuu uusi K-market torstaina 11.3. Suomenojan Luonnon Lintuparatiisi-näyttelystä on 22 taulua esillä kaupan tiloissa. Kauppaan tulee myöhemmin sisustuksena yhdistyksemme jäsenien kuvia, jotka todennäköisesti valitaan Lintuparatiisi-näyttelyn kuvista. Tautitilanteen salliessa Suomenojan Luonto myy Lintuparatiisi-kirjaa kaupan ulkopuolella.

Miltä kuukausi näytti?

 

Jukka Ranta:

Toinen vaihteleva talvikuukausi. Kuulaita pakkapäiviä, jäätävää vesisadetta ja loppukuusta kevään tuntua lämpöasteiden kera. Pakkaspäivät kuorruttivat aika ajoin kasveja. Jäätävä vesisade teki sitten komeita jääkuorrutuksia ja kävelytiet luisteluradoiksi. Lämmin viikko toi veden näkyviin altaalla.

Metsäruusussa on vielä paljon hyväkuntoisen näköisiä kiulukoita. Paljon on kiulukoita myös iharuusussa, mutta ne ovat jo hyvin ryppyisiä.

 

Mehmet Cadiroglu

Suomenojan ruokintapaikalla olen nähyt joskus talitiaisia joiden ylänokka on kasvanut liian pitkäksi ja käyräksi tai ristiin. Vaikka talvella linnut ovat hyvinvoivan näköisiä, ruokinnan loputtua kesällä ruoan hankkimisen vaikeuden takia niiden selviytyminen on epätodennäköistä. Aiheesta saa yksityiskohtaista tietoa tästä. https://suomenluonto.fi/uutiset/miksi-tiaisella-on-pitka-nokka/

Lumikko oli etsimässä myyriä ja hiiriä ja se löysi etsimänsä. Kun olin ottanut muutama kuvaa lumikosta ajattelin että se olisi vielä parempi jos sillä olisi saalis suussaan. Ei mennyt kuin muutama sekuntia ja se tuli kaatuneen puun juurakon takaa metsähiiri suussaan.

Urpiaisparvi oli syömässä talventörröttäjien siemeniä. Koiraiden välillä on joskus kiivaita yhteenottoja maassa ja ilmassa. Huomasin, että urpiaiset eivät pelkää ihmisiä mutta jos ihminen tulee kohti koiran kanssa silloin ne lähtevät heti lentoon.

Isolepinkäinen tähystää koivun latvassa, joskus se laskeutuu jopa ruokintapaikalle ja nappaa pikkulinnun. Eräs luontokuvaaja ystäväni kertoi Isonlepinkäisen napanneen talitiasen Suomenojan ruolintapaikalla.

Kuvassa näkee miten talitiainen syö maapähkinää laittamalla pähkinän oksalle ja pitämällä sen paikallaan jaloillaan ja nokkimalla siitä pieniä paloja. Kuvan pähkinä katosi muutamassa sekunnissa mutta kuitenkin osa siitä putosi paloina maahan.

 

 

Esa Mälkönen

Lintujen ruokintapaikalla näkyvimpiä ovat koko talven olleet tali- ja sinitiaiset sekä mustarastaat. Mielenkiintoinen vierailija on puukiipijä. Ainakin yksi yksilö käy säännöllisesti etsimässä maasta pieniä murusia. Puukiipijä on ruokintapaikkalajina suhteellisen uusi. Internetin keskustelupalstojen alkuaikoina jotkut lintuharrastajat epäilivät muiden puukiipijähavaintoja ruokinnoilta syömisen suhteen vain harhoiksi, että kiipijät tulleet vain tiaisparvien mukana katsomaan. Perustelun oli, että puukiipijä jos mikä on hyönteisten ja hämähäkkien syöjä, joka etsii ravintonsa puunrunkojen kaarnojen koloista. Puukiipijät oppivat todennäköisesti tiaisia matkimalla, että ravintovalikoimaa voi laajentaa pähkinämurusiin ja jopa taliin.

 

Paul Stevens

Helmikuun alussa ajamassa kotiin näin tilhen parvi koivuissa ja männyissä Nuottalahdessa. Häin kamerani ja menin takaisin kuvaamaan niitä. Yhteensä oli noin 20 tilhiä ja välillä ne tulivat alemmas syömään pihlajamarjoja. Katsoin myöhemmin Tiirasta ja joku oli raportoinut tilhen parvi (29 lintua) Suomenojan lintualtailla pari tuntia aikaisemmin. Minun kuvaamani parvi oli aika varmasti sama, vaikka laskin vain noin 20 lintua.

Tänä vuonna tuli kunnon talvi helmikuussa. Melkein koko kuukausi oli pakkasen puolella, vain viimeisellä viikolla lämpötila nousi plussan puolelle. Kasveihin tuli kauniin kuura kerros, kun sää oli kostea, mutta kylmä. Viimeisellä viikolla sää muuttui radikaalisesti. Alkuviikossa satoi lunta, räntää, jäätyväsadetta ja vettä. Parina päivinä noin sentti paksuinen jääkerros peitti kaikkia, autoja, teitä, kaisloja ja puita. Sen jälkeen lumi suli nopeasti. Finoonpuro rupesi virtaamaan taas ja puronsuussa oli paljon vettä jään päällä. Helmikuun viimeisenä päivänä lämpötila nousi 8 plus asteeseen Tapiolan mittauspisteessä ja aurinko paistoi.

Ruokinta alueessa on ollut hiljainen melkein koko talvi, vain alkutalvella oli vilkas. Oma ruokinnassa on ollut samalainen ilmiö. Miksi pikkulinnut eivät syö niin paljon kuin yleensä talvella? En olisi huomannut, että yksilömäärä olisi ollut vähemmän kuin viimevuonna, mutta en voi olla varma. Silloin kun on ollut vilkas menoa ruokinnalla, on ollut paljon lintuja, mutta muina aikoina vain muutama lintuja tulevat syömään kerralla. Ruoka varastot eivät hupenee ihan niin nopeasti kuin alkutalvella tai edellisillä talvilla. Olisi mielenkiintoista tietää miksi tänä vuonna on ollut erilainen.

Helmikuun viimeisellä perjantailla oli hieno, värikäs auringonlasku, vaikka oli paljon pilviä. Ennen kuin aurinko laski horisontin alle, ilmestyi riittävä iso rakko pilvien ja maan välillä. Aurinko paistoi raosta ja väritti pilvet oranssiksi ja violetiksi. Laskeva aurinko myös maalasi vasta taivaalla kauniilla pinkillä ja violetilla.

Tommi Heinoselta muutama kuva

 

Loppuhuokaus

Jos roskis on täynnä, vie roskat muualle – älä heitä sen viereen. Sekajätettä ei ole myöskään SER-jäte.

 

Viikkoraportin toimitti Tuomas Heinonen