Viikon 29 tiistaina tehtiin heinäkuun toinen kasviretki. Raju ukkokuuro taukosi juuri ennen retken alkua ja ilta oli kauniin aurinkoinen. Mutta maasto oli tosi märkää ja sadevaatteet olivat tarpeen. Liekö sää yhdessä lomakauden kanssa karkottanut osallistujia, sillä paikalla olivat vain Pentti, Tommi ja Jukka. Pääkohteena olivat polkujen väliset metsäniityt. Pelto(kieru-)mataran seinämäisiä kasvustoja ihailtiin: koukkumaisilla karvoillaan, väkäsillä…
Välillä satoi, välillä paistoi ja tuuli. Tuskin oli sateetonta päivää. Kun toivorikkaana lähti kuvaamaan auringon paistaessa, joutui varmasti suojautumaan rankalta sadekuurolta tai jopa lähtemään pois. Näin tapahtui tämän viikon kuvaajille – tämän kirjoittajalle useamminkin. Tuuli oli perhos- ja kasvikuvaajan kiusana. Harmi, sillä perhosia alkaa olemaan runsaasti: sinisiipiä, nokkoperhosia, hopeatäpliä ja tesmaperhosia. Myös elokorennot olivat edelleen…
Linnupoikasista osa alkaa olemaan nuoria ja osa varhaisaikuisia. Siki kauniiseen kesäiseen viikkoon sopi hyvin painopisteen siirtyminen kukkiin. Osa niityistä, erityisesti täyttöharjanteella on perinteisiä kukkaketoja: harakankelloja, apilaa, virnoja, nätkelmiä, päivänkakkaroita, saunakukkia, siankarsämöitä, horsmia ja reuna-alueilla malvaa. Erikoisuuksiakin toki mahtuu joukkoon. Keväällä kirjoitettiin kasasta, jonka rinteillä oli kevätesikkoa, hentohelmililjaa ja pikkutalvioita. Nyt rinteille on ilmaantunut sormustinkukkaa. Liekö…
Juhannuksen alusviikot olivat lupiinien valta-aikaa. Oli miltei mahdotonta havaita muita kukkakasveja kuin lupiineja tai raunioyrttejä. Tilanne alkoi muuttua juhannuksen jälkeen. Luppiinien kukinnan hiipuessa polun varrella esille tulivat vuohenputki ja luhtamatara – väliaikaisesti, sillä pietaryrtin, takiaisten ja ohdakkeiden valtakausi on alkamassa. Täyttömaalla ja täyttöharjanteella on hanhikkeja, hernekasveja (virnoja, nätkelmiä, apilaa ..), särmäkuismaa ja tietysti erikoisuuksia kuten…
Suhteellisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Ja altailla tapahtui. Lauantaina seurasi iso joukko katselijoita mustakurkku-uikun ja piisamin esityksiä, joita Tuomas alempana kuvaa. Oli kuin stereoteatteri viereisillä poukamilla. Yksin jääneet nokikanat ärhentelivät kaikille vastaatulijoille. Parin löytäneet kuhertelivat. Pesänrakennuspuuhat olivat käynnissä. Lokkien häytyslennot jatkuivat, vaikka haukasta ei näkynyt havaintoja enää viikonloppuna. Tuli vaikutelma, että oli käsillä kevään huippuhetket…