Syyskorentojen viikot ja ristisorsayllätys – Viikot 31-35/2021

Punasyyskorento ja saalis – Kuva Jukka Ranta.

Altaat ovat hiljentyneet. Korkeaksi ja tiheäksi kasvanut osmankäämi- ja järviruokokasvusto peittää valtaosin näkyvyyden. Vielä voi kuitenkin paikoin nähdä muutaman kymmenen vesilintua, pääosin vaihtopukuisia tukka- ja punasotkia, lapasorsia, taveja, sinisorsia, ja pari nokikanaa. Loppukesän yllättävin havainto oli altailla näkynyt nuori ristisorsa. Laji on Suomessa viime vuosikymmeninä yleistynyt, mutta pesimäkanta on kuitenkin vain 300-400 paria. Hyönteismaailman loppukesän kohokohtia ovat sudenkorentojen ilmaantumiset, monet niistä ovat syyslajeja.

Kuvaajat kertovat:

Jukka Ranta:

Jos heinäkuu oli perhosten kuukausi, niin elokuu oli syyskorentojen kuukausi. Erityisesti punasyyskorentoja esiintyi erittäin runsaasti. Myös verikorento oli yllättävän runsas ja sitä esiintyi laajalla alueella ruderaatilta puhdistamon eteen. Kun Suomenojalla havaittiin vuonna 2013 verikorento, oli se jonkinasteinen uutinen. Sittemmin se on yleistynyt.

Verikorennon erottaa punasyyskorennosta yksiväristen, täysin mustien jalkojen ja vartalon hivenen erilaisen kuvioinnin perusteella. Kuvissani on suurin piirtein samasta suunnasta otettu punasyyskorennon ja verikorennon sivukuvat, joista voi eroja tutkailla. Jalkojen lisäksi kiinnitä huomiota verikorennon vartalon kuvioinnissa ylemmäksi nouseviin ”hampaisiin”.

Seurasin yhtä punasyyskorentoa, joka poimi maasta jonkin toukan ja meni heinän korrelle aterioimaan. Ruokailu kesti noin puoli minuuttia ja sitten asetuttiin ruokalevolle.

Erikoista oli, että elokorentoja esiintyi aiempia vuosia vähemmän. Tummasyyskorentoja alkoi esiintyä elokuun lopulla. Ukonkorennot lentelivät koko elokuun ajan kuun loppua kohden runsastuen. Aikaisempina vuosina ne lepäilivät läntisen ja eteläisen kävelytien risteyksessä työmaatelineillä ja -aidoilla. Nyt näitä ei enää ollut, niin ukonkorennot lepäilivät melko korkealla puissa.

Mielenkiintoinen havainto oli, että raunioyrtit alkoivat kukkimaan toiseen kertaan. Kukinta oli yhtä laaja kuin keväällä. Joinakin vuosina aiemmin ne ovat myös kukkineet toiseen kertaan, ei laajasti, vaan siellä täällä. Puuntuhoojan toukkia kiemurteli kävelyteillä useina päivinä. Sisiliskoja oli aika ajoin runsaasti sudenkorentokivellä.

Olen ihmetellyt sitruunaperhosten jaksoittaista esiintymistä. Heinäkuussa oli se mainittu runsas esiintyminen ja sitten ne hävisivät. Elokuun puolessa välissä niitä esiintyi taas runsaasti, mutta hävisivät parissa päivässä. Sitten elokuun viimeisellä viikolla niitä alkoi taas lentelemään, ei kuitenkaan runsaasti ja lento on jatkunut ainakin raporttia edeltävään viikonloppuun saakka.

Paul Stevens:
Metsäkauriit ovat viihtyneet tulvaniityllä taas kesällä. Sekä uros että naaras ovat vieraillet siellä säännöllisesti.
Elokuussa satoi paljon ja vesi tulvii tulvaniitylle. Sorsat löysivät uuden vesistön nopeasti, jopa taveja oli siellä. Vettä ei pysynyt tulvaniityllä kauan ja syyskuun alkuun menneessä se oli taas kuivaa.

Elokuussa ei ollut monta tyyntä aamua aamukasteella. Yhtenä aamuna löysin sirokeijukorennon, jolla oli vesipisaroiden peite päällä. Se oli odottamassa auringon lämpöä, joka kuivaisi ja se voisi lähteä etsimään ruokaa.
Samana aamuna kuvasin idänlehtikuoriaisia lepillä. Tänä vuonna on ollut paljon idänlehtikuoriaisia ja ne ovat syöneet paljon lepänlehtiä. Pienempi leppä kärsi pahasti, mutta isommat näyttävät, että ne ovat kestäneet nälkäisiä kovakuoriaisia hyvin.

Espanjansiruetana on nauttinut lämpimästä kesästä. Kun sateinen sää saapui elokuussa, ne lähtivät liikkeelle. Espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, joka lisääntyy nopeasti ja voi levittää tauteja. Se myös syö muita etanoita, jopa oma lajin yksilöitä.

Varma syksyn merkki on merimetsojen kokoontuminen Nuottalahden irtolaiturilla. Tänä vuonna ne ovat kokoontuneet aamuisin. Yksilömäärä vaihtelee, joskus on vain pari, joskus on ollut 11. Harmaahaikara myös käy laiturilla, mutta en ole vielä nähnyt enemmän kuin yhden linnun.

Timo Leppäharju:
Syksyn harmaudessa koin kivan yllätyksen, kun näin ensimmäisenä ristisorsan altaalla 18.8.2021. Eipä sitä täällä ole ennen nähty. Sillä välin kun hain autosta kameran, se oli siirtynyt sähkötolppien viereen eteläaltaan kauimmaiseen kolkkaan. Se siirtyi sinne aivan polun vierestä, harmi.

Lintutornista seurasin sitä tunnin verran ja samalla laitoin muutamalla kollegalle tiedon tästä tunnistusta odotellessa. Lintu siirtyi länsireunaan pois näkyvistä. Muutin kamerani asetukset lentotilaan ja se kannatti, koska se lensi melko heti tornin edestä. Sain kelvolliset kuvat. Eräs bongarikuvaaja laittoi pyynnöstäni havainnon Tiira-järjestelmään. Iltapäivän lopussa oli porukkaa jo melkoisesti altaalla. Sää oli kuitenkin kehno ja lintu oli kaukana. Lintu oli altaalla 4-5 päivää, välillä siirtyen länsireunan rakennusmaan lokkimonttuun.

Pikkulepinkäiset ja tiklit ruokailivat innokkaasti monena päivänä.

Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava raportti ilmestyy 4.10.21