Alkuviikko helteistä ja vain vähän viileni viikonloppua kohden. On siis koettu todella pitkä kesäinen jakso. No, ei valittamista.

Kesä näkyy myös Suomeojalla. Ruovikko ja osmankäämit ovat kasvaneet ja muodostavat suojan/näköesteen lintujen kannalta. Lintujen perhe-elämä jatkuu. Tytönkorentoja lentelee runsain mitoin. Ison  korennon (ukonkorennon?) toukkanahka oli kurjenmiekan lehdellä. Tarkkailija tuli aavistukesen myöhässä. Lukuisia perhosia: sinisiipiä, hopeatäpliä, tesmaperhosia, lanttuperhosia.

Djupsundsbäckeniä länteen seuraten tullaan Bondaksen ja Hannuksen tilojen (kartanoiden?) maille – eli perinneympäristöön. Alue on jatkossa kokemassa ison muutoksen. Alueella on myös luonnonmuisotmerkki, siirtokivilohkare.

“Espoon suurimpiin lukeutuva, noin viisi metriä korkea Suomenojan siirtolohkare on rapakiveä. Luonnonmuistomerkkinä vuonna 1986 rauhoitetun lohkareen alla on luolamainen onkalo. Kivijätin löytää mm. kulkemalla Hannuksentien ja Rusthollarinkadun risteyksestä etelään lähtevää ulkoilutietä 150 metriä, jonka jälkeen länteen päin noin 80 metriä.” Lähde: Espoo.fi. Tuomas kävi ikuistamassa kiven.