Piisami iltavaloissa - Kuva Esa Mälkönen

Piisami iltavaloissa – Kuva Esa Mälkönen

 

Aurinkoinen ja lämmin viikko 19/2020

Jälleen yksi tapahtumarikas viikko on takana lintualtailla. Kevät etenee nyt vauhdilla ja kaikkialla tapahtuu paljon. Lintumaailmassa osa on jo saanut poikaset, osa etsii puolisoaan toisten rakentaessa perää paritellen, kun kaikki eivät ole vielä edes saapuneet. Hyönteissyöjiä alkaa näkemään, mikä käy ilmi Esan rapostista. Perhosrintamalla myös tapahtumia niin kuin kukissa. Antaa havainnoitsijoiden kertoa,miltä viikko näytti.

Yleiskatsaus linnustoon

Esa Mälkönen

Altaiden linnusto näyttää jo aika kesäiseltä, sillä kuluneen viikon aikana ilmaantuivat ensimmäiset haara- ja räystäspääskyt hyönteispyyntiin. Ensimmäinen satakielikin konsertoi reunametsikössä. Ja altaiden toiseksi yleisimmän pesimälinnun ruokokerttusen varhaisimman yksilön voi nähdä laululennossa ruovikon yllä.

Sorsapoikueiden määrä on kasvanut. Huhtikuussa sinisorsapoikueet olivat tavanomaista pienempiä (1-4 poikasta), luultavasti johtuen kurjista ilmoista haudonnan kriittisessä loppuvaiheessa. Nyt myöhemmin syntyneet poikueet ovat normikokoisia, suurimmassa yli kymmenen poikasta. Ainakin yksi telkkäpoikuekin on jo vesillä.

Suuri erikoisuus on sinisorsapoikue, jossa yksi poikasista on kullankeltainen. Albiino se ei ole, kun silmät eivät ole punaiset. Tällaista värimuunnosta kutsutaan leukistiseksi. Vaikka poikanen on kaunis kuin mikä, sen elämä on muita poikasia riskialttiimpaa, kun värityksensä vuoksi kiinnittää helpommin petojen huomion.

Mehmet Cadiroglu

Tulvaniityllä vieraili haapanapari, myös pikkukahlaajia kuten liro ja pikkutylli ovat säännöllisiä vieraita ja joskus näkee rantasipinkin. Puron varrella rentukka kasvusto on kauneimmillaan. Puron varrellanäin kärpän joka juoksi hyvin nopeasti suussa jotakin harmaata,  luulin sen olevan saalis myyrä tai hiiri.  Myöhemmin kuvasta selvisi, että se olikin oma poikanen. Ensimmäisen kerran elämässäni näin kärpän ja sen poikasen, ehkä en näe tällaista enää koskaan.  8. toukokuuta altaalle ilmestyi ensimmäinen telkkäpoikue. Satakieli on laulanut kauniisti parkkipaikan tuntumassa useita päiviä. Joka kevät purossa loiskii kutevia haukia. Tänä vuonna sain kuvattua haukiparin.

 

Kasvien ja kukkien matkassa: Jukka Ranta

Minulla on ollut tapana muutamissa vakiopaikoissa kasvien avulla seurata kevään tuloa, itse asiassa olen kerännyt viimeisen kymmenen vuoden aikana havaintoja etelänruttojuuren, sinivuokon ja metsäorvokin kukinnan alkamisesta. Etelänruttojuuri on yleensä ensimmäinen ja olen viisastellut, että se kertoo, koska terminen kevät on alkanut. Sinivuokolla on suurin haitari: helmikuun viimeisestä viikosta (tämä vuosi) huhtikuun viimeiseen viikkoon (2009). Metsäorvokki ollut yllättävän tasainen: ensimmäiset kukintahavainnot ajoittuvat toukokuun alkuun 6.5 ja 11.5 väliin. Tänä vuonna ensimmäinen havaitsemani oli kuluneen viikon perjantaina eli 8.5. Tämä on tietysti havaintokyvystäni kiinni ja siitä, kuinka ahkerasti kierrän kasvipaikkoja. Kuluneella viikolla kollasin kasvipaikkoja kolme kertaa.

Tänä vuonna tarkkailun toteuttaminen oli jo huomattavan vaikeaa rakentamisen ja putkikorjausten takia. Nyt voi sanoa, että ruttojuurten tarkkailu loppunee tähän vuoteen ja saattaa olla, että metsäorvokkien tarkkailu pitää siirtää liito-oravametsästä ruokintapaikalle ja tallitien metsään.

Kevättaskuruoho on pieni, yleensä noin 10-15cm korkea, valkoisen ja tiheän kukkatertun omaava kasvi. Se on hyvin yleinen kävelyteiden ja niityn reunoilla. Se jää kuitenkin huomaamatta pienenä ja on usein isompien kasvien piilottama. Sen ”isoveli”, peltotaskuruoho on Suomenojalla myös runsaana erityisesti nokkoskukkulan edessä ja läntisen kävelytien varrella. Peltotaskuruoho saattaa olla yli 50cm korkea. Se kukkii kesäkuusta alkaen aina syyskuulle saakka.

Tällä hetkellä kävelyteiden reunoilla on runsaasti kortteen itiöpesäkkeitä. Samaten sammaleen itiöpesäkkeitä voi nähdä runsaasti metsiköiden mäentöyräillä.

Kanadanhanhi tuli Nuottalahdella ihmettelemään kuvaajaa.

 

Perhosten perässä: Helmut Diekmann

Lauantaina (9.5.) havaitsin puolen tunnin sisällä lintualtaiden läheisyydessä kolme perhoslajia: kevätsurviaiskoin, karttaperhosen ja virnaperhosen.

Kevätsurviaiskoi kuuluu ”mikroihin” eli pikkuperhosiin. Koin siivet ovat metallinhohtoiset (kullan- tai pronssinväriset). Näitä perhosia parveilee tähän vuodenaikaan kukkivien raitojen ja pajujen latvoissa, eli ne viihtyvät kahden, kolmen metrin korkeudessa. Minulla oli onni, kun yksi laskeutui matalaan viinimarjapensaaseen, jolloin sain otetuksi siitä valokuvan. Koiraan tuntosarvet ovat hyvin pitkät; ne ovat noin kaksi ja puoli kertaa pitemmät kuin etusiivet.

Seuraavaksi tuli vastaan karttaperhonen. Tämän lajin kevätpolvi on juuri aloittanut lentonsa. Keväällä lentävien perhosten siipien yläpinnan pohjaväri on oranssi ja siivissä on mustaa kuviointia. Myöhemmin kesällä, heinä-elokuun vaihteessa, lentää toinen polvi. Sen siipien pohjaväri on musta ja siinä on valkoisia vöitä ja täpliä. Sukupolvet ovat siis hyvin erinäköiset. Tätä ilmiötä kutsutaan sesonkidimorfismiksi.

Altaan pohjoispuolella näin virnaperhosen, joka lepatteli voikukasta toiseen. Se on hento valkoinen perhonen, joka kuuluu kaaliperhosten heimoon. Itse asiassa Suomessa elää kaksi virnaperhoslaji: ”varsinainen” virnaperhonen (Leptidea sinapis) ja peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica). Näiden kahden lajin erottaminen ulkoisten tuntomerkkien avulla on liki mahdoton. Luotettavaa määritystä varten tarvitaan genitaalien vertailu. Toisin sanoen: täytyy pyydystää ja tappaa perhonen ja tutkia sen sukuelimet mikroskoopin alla. Tämän työn jätän mielelläni varsinaisten perhostutkijoiden tehtäväksi.

 

Nuottalahden ja sataman havaintoja: Paul Stevens

Nuottalahdessa on monia tiirapareja. Molemmat yleisimmät lajit ovat paikalla, eli lapin- ja kalatiira.

Nuottalahdessa on monia lintulajeja ja bongarit tulevat aika usein sinne katsomaan lintuja. Laituri 29 on hyvä paikka, koska sieltä näkee melkein koko lahden.

Kävelin yhtenä iltana ohi Suomenojan sataman Kaitaan puolelle. Ihan lähellä satamassa näin silkkiuikun parin, joka rakensi pesää. Kävelin eteenpäin ja näin härkälintu parin tekemassa samaa ja otin muutamaa kuva vaikka linnut olivat kaislikossa. Jatkoin iltakävelyni. Kun kävelin takaisin, huomasin että härkälinnut olivat lähteneet kalastamaan. Yksi niistä jatkoi itäänpäin satamaan ja ui silkkiuikun pesän lähelle. Silkkiuikut sukelsivat pois pesästä, mutta härkälintu ui pesän ympäri vähän aikaa, ennen kuin se ui pois. En tiedä miksi härkälintu meni sinne, enkä tiedä miksi silkkiuikut lähtivät pois niin nopeasti, mutta olisi kiva tietää.

 

Raportin koosti: Tuomas Heinonen