Nuori naurulokki peilailee jäällä – kuva Mehmet Cadiroglu
Vastaan tuleva kuvaaja sanoo ”hiljaista on”. Lintualtaalla on vain vähän lintuja. Pari lapasorsaa, muutama nuori naurulokki, heinäsorsia ja pari telkkänaarasta vielä sinnittelevät altaalla. Viimeinen nokikanakin on lähtenyt lämpimämmille maille. Vaikka luulisi, että ei näkisi enää mitään erikoista, kyllä yllätysvieraita näkee. Pari kolme jouhisorsaa on viihtynyt altaalla useita päiviä ja 6.11 altaalla ruokaili yksi talvipukuinen alli.
Jukka, Tommi ja Paul kommentoivat:
Jukka Ranta
Sateista, sumuisia aamuja, mutta suhteellisen lämmintä. Ruska oli melko komea, mutta ohi aika nopeasti. Lokakuun ensimmäisen viikon aikana lenteli vielä ukonkorentoja altaan yläpuolelle.
Halavat ovat valkoisena puissa vielä olevista eminorkoista – norkot ovat kääriytyneitä valkoiseen karvaan. Norkot pysyvät puissa talven yli, mutta karvat hävinnevät vähitellen.
Vaahteroiden lehtien pudotessa tulivat näkyville vaahteroiden ”nenät”, joita oli runsaasti erilaisina rykelminä.
Sieniäkin ilmaantui, erityisesti hiippoja (mycena) ja mustesieniä.
Sumuisina aamuina Pirisaari oli sumun verhoama ja laiturilta 29 hädin tuskin näki voimalaitosta.
Tommi Heinonen
Lokakuu on elämän hiipumisen aikaa. Kaunis ruska kylläkin piristi kulkijan päivää. Yksittäisiä kukkivia kasveja saattoi etsimällä vielä löytää.
Nuottalahdelta on suurin osa linnuista lähteneet muuttomatkalle. Vanhoilla hylätyillä laitureilla lepäilee muuttavia lintuja odottaen parempia tuulia raskaalle muuttomatkalleen.
Sataman luodolta ovat merimetsotkin lähteneet, yksittäisiä lintuja istuskelee kivillä vielä aamuisin.
Paul Stevens
Lokakuussa oli pari kylmää aamua. Toisena kylmänä aamuna ehdin käydä katsomassa minkä näköistä altaiden ympäri oli. Aamulla oli noin 3 pakkasastetta. Se riitti jäädyttämään altaiden veden pinnan ja paikoitellen jää kesti koko päivän. Melkein kaikki lehdet ja kasvit saivat jääkuorrutuksen. Aamun auringossa näkymä oli kaunis.
Kuivan kesän ja alkusyksyn jälkeen sää on ollut sateisempi. Sienet alkoivat ilmestyä siellä täällä. Lokakuun lopussa näin ensimmäiset suomumustesienet. Talviruokintametsikössä meripihkähiippo kasvoi sammaleiden keskellä vanhalla kuusen rungolla. Toisaalla vanhalla kuusen ruongolla kasvoi lahotipakka, joka on hyytelösieni.
Tämän viikkoraportin koosti Mehmet Cadiroglu. Seuraava ilmestyy 5.12.2022
- Koivunlehdet-Kuva-Paul-Stevens
- Koivu-syyspuvussa-Kuva-Jukka-Ranta
- Jäätynyt-Kuva-Paul-Stevens
- Jouhisorsa-kuva-Mehmet-Cadiroglu
- Halavan-eminorko-Kuva-Jukka-Ranta
- Elämä-hiipuu-Kuva-Tommi-Heinonen
- Alli-kuva-Mehmet-Cadiroglu
- Viimeinen-sinnittelijä-Kuva-Tommi-Heinonen
- Viimeinen-merimetso-Kuva-Tommi-Heinonen
- Vaahteran ”neniä”-Kuva-Jukka-Ranta
- Vaahtera-syyspuvussa-Kuva-Jukka-Ranta
- Suomumustesieni-Kuva-Paul-Stevens
- Suomenojan-ruskaa-Kuva-Jukka-Ranta
- Sumuinen-Nuottalahti-Kuva-Jukka-Ranta
- Sammal-Kuva-Jukka-Ranta
- Poimuhiippo-(mycena)-Kuva-Jukka-Ranta
- Pirisaari sumussa – Kuva Jukka Ranta
- Pajunlehti – Kuva Paul Stevens
- Nuottalahden asukkaat – Kuva Tommi Heinonen
- Nuori naurulokki peilailee jäällä – kuva Mehmet Cadiroglu
- Nuoret Naurulokit – kuva Mehmet Cadiroglu
- Mustesieni – Kuva Jukka Ranta
- Meripihkahiippo – Kuva Paul Stevens
- Maiseman väripilkku – Kuva Tommi Heinonen
- Lapasorsat jäisella altaalla – Kuva Mehmet Cadiroglu
- Lahotipakka – Kuva Paul Stevens
- Kylmäaamu – Kuva Paul Stevens
- Kuurakuorrutus – Kuva Paul Stevens-3
- Kuurakuorrutus – Kuva Paul Stevens-2
- Kuurakuorrutus – Kuva Paul Stevens