Metsäkaurisperhe - Kuva: Paul Stevens

Metsäkaurisperhe – Kuva: Paul Stevens

Kun lintuallas on hiljentynyt, on aika tarkkailla muita eläimiä: nisäkkäitä, perhosia, sudenkorentoja…  Muun muassa lintualtaan itäpuolella sijaitsevalla tulvaniityllä voi bongata sekä kettuja että metsäkauriita.

Mehmet Cadiroglu kertoo: ” Yhtenä iltana kettu oli myyräjahdissa. Ilmeisesti se on tottunut ihmisiin, koska se ei välittänyt minusta, vaikka välillämme oli vain noin viisi metriä. Näin myös toisen ketun, jonka suussa oli sekä kani että myyrä. Samaan aikaan niityllä oli metsäkauriita. Se oli kaunis ’luontoilta’, lähiluontoa parhaimmillaan Suomenojalla.”

Jukka Ranta kertoo loppukesän perhosista ja sudenkorennoista seuraavaa: ”Seurantajaksolla oli kulunutta kesää ajatellen harvinaisen paljon perhosia. Elokuun alkupuolella oli erityisesti sitruunaperhosia, neitoperhosia sekä pikkukultasiipiä. Seurasin sitruunaperhosia ja neitoperhosia, joista ensin mainitut kävivät miltei yksinomaan apiloilla. Neitoperhoset sen sijaan viihtyivät pietaryrteillä ja ohdakkeilla. Pietaryrtit olivat myös pikkukultasiipien suosiossa.

Kuun loppupuolella näkyi kaaliperhosia paljon, sanoisin, että poikkeuksellisen paljon verrattuna Suomenojan aikaisimpiin kesiin. Nokkosperhosia laskin parhaimmillaan yli 30 ruderaatin keltanoilla. Erikoisempi tuttavuus oli lehmuskiitäjän toukka, joka kiirehti sinisen piikkinsä kanssa läntisen kävelytien ylitse.

Useina vuosina ruskoukonkorennot ovat parveillet elokuussa läntisen ja eteläisen kävelytien risteyskohdassa. Niin oli nytkin. Parhaimmillaan oli helppo laskea reilusti yli kymmenen ruskoukonkorentoa, jotka aika ajoin hätistelivät aurinkoa ottavia elo- ja punasyyskorentoja. Pari vuotta sitten tehtiin kaukokylmää ja -lämpöä ja ruskoukonkorennot viihtyivät lämmitellen suoja-aitojen tolpissa. Taas on työmaa-aitojen tolppia ja niin kuin aiemminkin ruskoukonkorentoja saattoi tavata lämmittelemässä tolpissa.

Alkukuusta punasyyskorennot olivat yleisimpiä syyskorennoista, kun taas loppukuusta elokorennot yleistyivät.”

Mehmet lisää perhosista seuraavia havaintoja: ” Malikaapuyökkösen toukalla on mahtava suojaväri ja kuviot. Sitä on erittäin vaikea havaita pujon oksalla. – Helmut houkutteli yöperhosia syötillä. Tarkoituksena oli kuvata ritariyökkösiä. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ritareita, mutta toisella kerralla sekä kulmaritari- että siniritariyökkönen olivat nauttimassa syöttinä käytettyä nestettä. Kulmaritariyökkönen oli arka, ehdin ottaa vain muutaman kuvan ennen kuin se lähti karkuun. Molemmat ritariyökköset ovat ihastuttavan kauniita perhosia.”

Viikkoraportin on koonnut Helmut Diekmann