Liejukana – Kuva Jukka Ranta.
Suomenojan altaiden hieno piirre on, että monia lajeja, jopa uhanalaisia tai vaarantuneita, voi tarkkailla kohtuullisen läheltä. Yksi tällainen harvinaisuus on liejukana, joita pesii Suomessa vain noin 150 paria. Näistä iso osa, reilut kymmenen paria, löytyy Suomenojan altailta. Kehitys on ollut Suomenojalla kuitenkin laskeva, kymmenkunta vuotta sitten määrä oli nykyiseen nähden yli kaksinkertainen. Muutama altaiden liejukanayksilö on tänäkin vuonna mukavan peloton. Jos malttaa hitaasti, esimerkiksi tunnin pari kierrellä allasta, linnun kyllä todennäköisesti näkee. Tai kuulee lajin voimakkaan kurahduksen (”pjorrl”, ”kverrl). Koiraan pulputtavan soidinääntelyn ”bek-bek, bek-bek-bek voi kuulla parhaiten aamuvarhain.
Jukka ja Paul kertovat omista kuluneen viikon havainnoistaan:
Jukka Ranta:
Kevään askeleet hidastuivat. Koleahko viikko. Myös kasvimaailmassa tapahtui hidastumista. Nokkosperhosia lenteli ruderaatilla edelleen paljon ja muutama suruvaippakin näkyi.
Olen yleensä löytänyt Suomenojan ensimmäiset valkovuokot lämpöputken viereisestä metsiköstä. Ovat kohdalla, johon rakennettiin uusi pumppu-/huoltokoppi noin vuosi sitten. Kahtena edellisenä keväänä ei paikalle päässyt rakennustöiden takia. Mutta nyt pääsi ja valkovuokkoja oli auki. Ovat yleensä 2–3 viikkoa aiemmin kuin tallitien metsässä.
Lokkilautaksi nimeämäni kelluva osmankäämi ja ruokosaari on kiinnostanut minua myös aiempina vuosina. Se kääntyilee ja liikkuukin jonkin verran. Aiemmin keväällä se oli sellaisessa asennossa, että pääty, lyhyt sivu näkyi eteläiselle lintutornille päin. Kuluneella viikolla pitkä sivu oli kääntynyt lintutornille päin. Lokkilautta on tällä hetkellä täyteen miehitetty.
Seurasin liejukanoja lintutornin edustalla. Näytti siltä, että olivat tekemässä pesää hyvin lähelle lintutornin rantaa. Möyhivät osmankäämejä ja toivat paikalle lisää pesäaineksia. Arvelen, etteivät kuitenkaan jää siihen pesimään.
Yksi erikoinen huomio on, että japaninruttojuuria näyttää olevan tallitien metsässä huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Näkee lopullisesti, kun lehdet ovat tulleet.
Paul Stevens:
Yhtenä päivänä näin isokoskeloparin länsialtaassa. Se oli yllätys, mutta ne eivät jääneet sinne pitkäksi aikaa ennen kuin lensivät pois. Ehkä ne huomasivat, että altaassa ei ole kaloja eikä sinne kannata jäädä. Pari päivää myöhemmin näin isokoskeloparin puron rannalla. Siellä ne nukkuivat ja hoitivat höyhenisensä. Vähän ajan päästä menivät uimaan puroon.
Höyhenpeitteen ylläpito on tärkeää linnuille ja näin tällä viikolla, kun moni lintu otti aikaa puvun hoitamiseen. Harmaasorsanaaras hoiti höyhenet, varsikin siipien höyhenet rauhallisesti. Sen sijaan mustakurkku-uikku hoiti joka osan höyhenpeitteestänsä vedessä, jopa vatsan puolelta.
Monia lintupareja on muodostunut ja koiraat pysyvät naaraidensa lähelle, esimerkiksi lapasorsa-, harmaasorsa- ja telkkäpareja näkyy altailla yhdessä. Telkkäkoiras ei ollut aina näkyvissä, mutta jos sen naaralle tuli hätä muiden telkien kanssa, se yhtäkkiä ilmestyi. Yhdessä ne ajoivat tunkeilijat pois.
Isot punasotkaryhmät liikkuivat monissa paikoissa. Kun yksi ryhmä meni liian lähellä mustakurkku-uikun pesää, pesän rakentajat hätistivät punasotkat pois.
Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy ma 9.5.22
Huom. Lauantaina 7.5.22 kannattaa tulla Suomenojalle, silloin on Lintuharrastuspäivä klo 10-16.