Puutiainen - kuva Mehmet Cadiroglu

Puutiainen – kuva Mehmet Cadiroglu

Kulunut viikko jatkoi erikoisten sääviikkojen sarjaa. Maanantaina oli hauska seurata sään lämpenemistä. Aamulla 8.30 oli lämmintä viisi astetta ja iltapäiväksi lämpötila nousi 15 asteeseen ja illalla mitattiin Helsingissä 20 astetta. Tiistaina oli pääkaupunkiseudulla hellelukemia, kesä tuli siis rytisten. Vaikka loppuviikkoa kohden viileni, oli viikonloppuna vielä kesäisen lämmintä.

Lämmin sää näkyi myös luonnossa. Pölyttäjät aloittivat työnsä uudelleen, tosin tiistaina ei ollut tarjolla paljon muuta kuin pajun kukinnot. Tiistaina kirjosieppo tutkiskeli jo pesäpönttöjä ja lauloi kuuluvasti. Keskiviikkona altaan ympäristössä lauloi kaksi satakieltä ja torstaina ainakin kuusi. Ruokokerttunen lauloi torstaina puron varren pensaissa. Lapintiiroja oli viikon aikana paljon, napsivat hyönteisiä altaalta. Muutoin lintualtaalla alkaa elämä olla seesteistä, kun haudonta on käynnissä. Yksittäiset harmaasorsa- ja mustakurkku-uikkuparit saattavat vielä olla yhdessä esillä.

Myös perhosia alkoi lentää uudelleen. Ainakin suruvaipat, neitoperhoset, lanttuperhoset ja sitruunaperhoset lentelivät. Hyönteisiä oli tosi runsaasti. Mehmet Cadiroglu kertoo: “Ilma lämpeni ja kaikenlaiset ötökät alkoivat näkyä kasvillisuuden seassa. Viime vuonna taloyhtiömme puheenjohtaja sanoi Suomenojalla olevan paljon punkkeja. Hänellä on koira ja siitä on löytynyt useita punkkeja Suomenojalla käynnin jälkeen. 16.05.2021 kuvasin yhden joka odotti sopivaa uhria heinän lehdellä parkkipaikasta lammelle johtavan polun varrella olevalla kumpareella.”

Kasvimaailma heräsi nopeasti. Kuvissa on saman kanukan, voimalaitoksen aidan vieressä olevan pensaan nupppumaljan kehitys: tiistaina vielä supussa ja torstaina jo kauniin maljamainen ja vihreä. Rentukat tulivat esiin, ketunleipä, metsäorvokki ja lemmikki aloittivat kukinnan. Yleisilme muuttui vihreäksi puiden saadessa lehdet, kuten Paul Stevens’in Pirisaari-kuvista aistii. Leskenlehdet olivat valtaosin pörhöpäinä. Sen sijaan voikukat tulivat kukkaan.

Toukokuun alussa oli tunne, että kevät on noin kolme viikkoa jäljessä viimevuotista. Kuvasin lähellä puron siltaa olevan helmilijan sunnuntaina (eli 16.5). Saman kasvin kuvasin vuosi sitten 12.5 – on sama kasvi, koska Suomessa se lisääntyy vain sipuleista. Nyt oli vierellä myös toinen, joka ei vuosi sitten ollut vielä noussut esiin. Eli viikko merkitsi kiinniottoa viimevuotiseen verrattuna.

Raportin koosti Jukka Ranta