Uutisissa on juttua merentäytön YVA:sta. Siihen liittyen on paljon keskusteltu lokkiluodosta. Kyseessä on pieni luoto sataman edustalla. Siellä pesii laskelmien mukaan noin 100 paria ja on lintualtaiden lokkiyhdyskunnan liitännäinen – tavallaan ”esikaupunkialue”. Yhdessä suunnitelmassa oli luotoa siirretty reilusti merelle päin. Espoohan siirtää vaikka peruskallion. Pikku homma. Kuvissa on ensimmäisenä tämä paljon keskustelua herättänyt lokkiluoto. Ansaitseen olla viikon aloittajana.
Suomenojan Luonnon kuvaajilta on puuttunut muutama alueella oleva laji. On menossa jäsenten välinen kuka ehtii ensin. Tuomas voitti viitasammakokisan. Kettu on ollut yksi tavoiteltu kuvauskohde. Kettua näkee silloin tällöin ja on tunnettua, että sillä on ollut pesä Nokkoskukkulan takaosassa. Esa (Mälkönen) sai ketulla erävoiton. Onnistui kuvaamaan ketun ja vieläpä saaliin kanssa. Annetaan Esan kertoa:
”Perjantai-iltana puoli ykstoista tulin altailta nokkoskukkulan ohi ja siinä juuri ennen autopaikkoja oli kettu jotain tuijottaen.Tempaisin kameran silmille, ja silloin kettu huomasi, nappasi jotain mukaansa ja livisti. Minä perään. Kettu pysähtyi muutaman kymmenen metrin päässä hetkeksi katsomaan tuleeko sieltä joku.
Vasta kuvasta näki mikä sillä oli – rusakon poikanen (tai jäniksen poikanen, mikä ei niin todennäköistä). Siinä sitä sitten mietti josko olisi tullut puoli minuuttia aiemmin, olisko saanut kuvattua ketun saalistuksen…
Tosin oli jo kuvaamiselle hämärää, eikä kuvat siksi täysin teräviä. Valoa oli syömässä konvertterikin 300 millisessä.”
Viikko oli lämmin kesäviikko ja muuttui helteiseksi viikon loppua kohden. Nyt oli telkkäpoikueita jo enemmänkin altailla. Myös perhosten jälkikasvua oli näkösällä. Nokkosen lehdet suorastaan kuhisevat toukkia. Tulvaniitty on muodostunut kukkaniityksi luhtalitukoiden, rentukoiden, sarojen ja puna-ailakkien myötä.