[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Fasaanirouvan kohtalo puhutti ja herätti erilaisia tunteita. Laitoin (JR) tämän viikkoraportin otsikkokuvan Twitteriin ja yhdistyksemme Facebook-sivulle. Kyse oli minusta luontoon kuuluvasta normaalista tapahtumasta, jota pääsee harvoin todistamaan. Sain jonkin verran suoraa – ei julkista – palautetta, että ei tuollaisia kuvia pitäisi julkaista. Haaskalla ruokailevan kotkan kuvaa kiitetään ja kehutaan, mutta aito luonnon tapahtuma herättää negatiivisia tunteita. Tämä pani miettimään. Liittyykö se siihen, että fasaani koetaan erityiseksi ja mukavaksi – vähän kuin rakkaaksi kotieläimeksi?
Tapahtumapaikkana oli yhdistyksemme talviruokintapaikka. Voidaan tietysti väittää, että olemme houkutelleet fasaanit talviruokintapaikalle ja helpoksi saaliiksi. Mutta on todettava, että ennen ruokintapaikkaame fasaaneja joutui joka talvi kanahaukan saaliiksi täyttömaa-alueella ja altaan ympäristössä. Iskun jälkiä näkyi joka talvi ja muutama nähtiinkin. Enemmän saattaa ruokintapaikan pikkulinnuille olla vaaraa päivystävistä varpushaukoista ja -pöllöistä.
Entä katoavatko fasaanit Suomenojalta? Tuskin. Vielä elokuun lopussa Suomenojalla oli ainakin kolme poikuetta. Täyttömäellä, betonisen kaukolämpöputken länsipuolella oli peräti 10-12 poikasen ryhmä ja ainakin yksi emo. Läjityspaikan nuorten koivujen muodostamassa pensaikossa touhusi emo ja kuusi poikasta. Tallitien ja Nuottalahden talojen välisessä metsikössä oli emo ja neljä poikasta. Kuinka moni poikanen kasvoi aikuiseksi tai jäi alueelle, ei ole todennettavissa. Mutta kyllä elämä jatkuu ja fasaaneja on jatkossakin Suomenojalla.
Galleriassa on ilmeisesti viimeinen kuva fasaanirouvasta. On otettu noin tunti ennen iskua. Lisäksi on muutama muu aiheeseen liittyvä kuva.
Pakkanen muuttui rysäyksellä plussan puolelle ja satoi vettä. Lumi suli ja vettä oli paljon puroissa, ojissa ja parkkipaikalla. Kävelytiet jäätyivät paikoin vaikeaksi kulkea ja hiihtoladut olivat vain valjuja jälkiä.
Vaikka pakkaset hävisivät ja ajoittain alkukevään tuntua, oli silti yllätys havaita etelänruttojuurten työntyneen esiin. Tämä tapahtui kuukautta viime vuotista ja vuotta 2014 aiemmin. Lumisina talvina esiintulo on tapahtunut vasta huhtikuussa. Aiemmin on ruttojuurten esiintulo ajoittunut aika tarkkaan samalle viikolle kuin Ilmatieteen laitoksen ilmoitus termisen kevään alkamisesta.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
- Ilmeisesti viimeinen kuva fasaanirouvasta – Kuva: Bore Wanner
- Kanahaukka ja fasaani – Kuva: Jukka Ranta
- Kanahaukka ja fasaani – Kuva: Jukka Ranta
- Fasaanin muistolle – Kuva: Timo Leppäharju
- Fasaanin muistolle – Kuva: Timo Leppäharju
- Ruokintapaikan metsämyyrä – Kuva: Timo Leppäharju
- Mustarastaan päivystyspaikka – Kuva: Tommi Heinonen
- Mustarastas – Kuva: Timo Leppäharju
- Pähkinänakkeli – Kuva: Timo Leppäharju
- Metsäruusun kiulukoita – Kuva: Jukka Ranta
- Ruttojuuret ovat esillä – Kuva: Jukka Ranta
- Ruttojuuret ovat esillä – Kuva: Jukka Ranta
- Finnoonpurossa on paljon vettä – Kuva: Jukka Ranta
- Finnoonpurossa on paljon vettä – Kuva: Tommi Heinonen
- Finnoonpurossa on paljon vettä – Kuva: Tommi Heinonen
- Hiihtokelit ovat loppu – Kuva: Tommi Heinonen
- Djupsundsbäcken – Kuva: Jukka Ranta
- Djupsundsbäcken – Kuva: Jukka Ranta