Ensimmäinen kerta ... - Viikko 14/14

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Isonokkosperhosen parittelu , kuvattu ensimmäisen kerran Suomessa – Kuva: Helmut Diekmann

Lähes vuosi sitten viikkoraportissa 17/13, eli huhtikuun viimeisellä viikolla kerrottiin, että isonokkosperhonen onnistui talvehtimaan Suomessa – ilmeisesti olivat ensimmäiset havainnot talvehtimesesta. Näin oli myös Suomenojalla ja Helmut onnistui sen kuvaamaan. Tänä vuonna Helmut kertoi jo pari viikkoa sitten, ensimmäisen lämpöisen rupeaman yhteydessä, että isonokkosperhonen on taas Suomenojalla ja ilmeisesti on vakiintumassa Suomessa pysyväksi talvehtivaksi lajiksi. Kuluneella viikolla Helmut onnistui kuvaamaan isonokkosperhosen ja myös niiden parittelun. Tiettävästi parittelukuva on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Paitsi onnitella Helmutia, on syytä korostaa paria seikkaa. Ensinnäkin on monesti ja monella taholla sanottu, että perhoset ovat ilmastomuutoksen herkimmät anturit. Näin tuntuu olevan. Ohdakeperhonen on lähes jokakesäinen vieras. Karttaperhoset ovat yleistyneet ja talvehtivat kotelona ja häiveperhonen pystyy nykyisin talvehtimaan toukkana. Toiseksi on syytä korostaa Suomenojan ja sen ekosysteemin merkitystä laajemmin kuin pelkkänä kosteikkona ja lintupaikkana. Monipuolinen maaperä ja sen seurauksena erittäin rikas kasvisto takaavat myös monipuolisen perhoskannan. Tätä korosti myös viime elokuussa julkaistu Helsingin Yliopiston kovakuoriaisselvitys. Nämä seikat on syytä muistaa, kun alueelle tehdään hoito- ja kunnostussuunnitelmia.

Lintualtailla on täysi meno päällä. Nokikanat ja telkät näyttävät parhaat turnajaistaitonsa. Mustakurkku-uikusta ja lapasorsasta tehtiin ensimmäiset havainnot. Kanadanhanhipari kävi ihmettelemässä altaalla.Yksi lapasorsapariskunta uiskentelee altaan pohjoisosassa, muutamat nokikanat rakentelevat jo heidän naapurissa pesiään suuremman massan tapellessa 24/7 itäisen tornin edustalla. Perjantaiaamuna laskimme itäisen tornin turnajaisalueella 30+ nokikanaa, yritä siinä sitten seurata ja kuvata tappeluita. Tuomaksen kotisivujen viikon kuvassa telkkäkoiraat ottavat toisistaan mittaa perjantai-illan komeissa iltavaloissa.

Suhteellisen kolea ilma on hidastanut kasvimaailman kevättä. Ruttojuuret ovat lisääntyneet, mutta eivät ole vielä kasvattaneet vartta. Sinivuokot olivat nuupallaan. Monelta jää varmaan huomaamatta kuinka koreita sammaleet ovat keväällä – ovat pieniä, joten niihin ei kiinnitä huomioita. Kuitenkin ne hehkuvat vihreänpunaisina ja varsinkin kuvaamalla niitä ilta-auringossa voi tehdä ”taidetta luonnosta.

Ja vielä yksi huomio. Kuvaajat ovat kuin muuttolinnut: määrää lisääntyy kevään tullessa altaan lintujen määrään verrannollisesti.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]