Urpiaisia on taas runsaasti - Kuva: Esa Mälkönen

Urpiaisia on taas runsaasti – Kuva: Esa Mälkönen

Tällä viikolla mentiin vuoristorataa tai sik-sakkia, miten vaan. Heti alkuviikosta pakkasta ja kuivaa, sitten puolivälissä lämpöasteita ja sumua. Sumun ja vesisateen myötä jäiset kävelytiet muuttuivat vaikeakulkuisen liukkaiksi. Perjantaina lehdet tippuivat vettä osin sateen ja osin sumun vaikutuksesta. Launataina ja sunnuntaina oli jääkuorutus ja jäätyneitä pisaroita kasvien lehdillä – pakkasherra oli taiteillut.

Nuottalahdella Suomenojanlautturin ajoväylään ilmestyi kolmattakymmentä tukkasotkaa, jotka siirtyivät Nokkalan avoimille rannoille. Tukkasotkia on ollut runsaasti Espoon rannikolla muallakin – esimerkiksi Haukilahden edustalla oleili arviolta toistasataa tukkasotkaa.

Lapiharakka eli isolepinkänen kävi saalistusyrityksillä talviruokintapaikalla (ainakin lauantaina ja sunnuntaina). Useimmiten lapinharakka tähyää saalista puun latvassa, mutta ruokintapaikalla se yrittää yllättää saaliin (pikkulinnun tai myyrän) tulemalla vaivihkaa puiden keskivälissä. Joku tiaisista sen kyllä yleensä huomaa, tunnistaa saalistajaksi ja varoitus kaikuu muillekin.Urpiaisia on taas pietaryrtti- ja pujokentillä.

Koko kesän etsin (JR) laidukarstaohdaketta läjityspaikalla. Ei löytynyt, vaikka kääntelin heiniä ja muita kasveja. Koivikkokin oli aika tiheä ja lehvistö peitti paljon. Muillakaan, ei edes ammaatimaisilla kartoittajilla ollut havaintoja. Sunnuntaina sitten yllättäen löytyi kolme kortta, joissa kaikissa kaksi tähkää. Lähellä viimevuotista kasvupaikkaa. Hyvin oli muu kasvisto kätkennyt. Joku oli taittanut pari kortta ja tähkät nuokkuivat alaspäin.