Oma avanto – Kuva Paul Stevens.
Allas on sitkeästi jäässä, mutta puro ja puronsuu on ollut maaliskuun puolivälistä lähtien enemmän tai vähemmän auki ja houkuttanut muuttolintuja.
Tommi Heinonen kirjasi joensuiston sulassa havaittuja muuttolintuja: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, merihanhi, naurulokki, merilokki, harmaalokki, jalohaikara, harmaahaikara, isokoskelo, tukkasotka, telkkä, nokikana, merimetso. Myös punasotka.
Jukka, Mehmet, ja Paul kommentoivat:
Jukka Ranta:
Aurinkoinen maaliskuu. Päivisin saattoi olla yli 10 astetta lämmintä ja yöllä pakkasta. Tästä oli seurauksena, että syntyi hyvä hankikanto. Lumen syvyys (Ilmatieteenlaitoksen Tapiolan mittauspisteessä) laski maaliskuun aikana 49 cm:stä 34 cm:iin. Tulvaniityllä risteili hankikannon mahdollistamia polkuja. Allas pysyi täysin jäässä. Lämpöisinä päivinä tuli lumen sulamisesta vettä altaan jään päälle, joka jäätyi yön aikana.
Lintuja alkoi kerääntymään puron suun sulaan. Laulujoutsenpari kera nuorukaisen kävi tutkimassa altaan tilannetta. Lähtivät kuitenkin nopeasti pois torvet soiden. Naurulokit kiertelivät maaliskuun viimeiseltä viikolta alkaen altaan yläpuolella.
Puut heräsivät kevääseen. Leppä aloitti kukinnan. Pihlajassa ja vaahterassa on jo lehtisilmut.
Jäkälää esiintyy runsaasti Suomenojan puiden oksilla ja rungoissa. Jäkälä on ns. symbioottinen eliöryhmä, joka koostuu sienestä, viherlevästä ja syanobakteereista. En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta opin tämän Ylen tiedeuutisista, joten oppia ikä kaikki.
Espoo julkaisi Esa Lammin (Enviro Oy) tekemän selvityksen Suomenojan linnustosta ja niissä tapahtuneissa muutoksista. Raportti (pdf) on ladattavissa alla olevan linkillä:
Siihen kannattaa tutustua. Mainittakoon, että naurulokkien määrää arvioitiin dronekuvausten perusteella ja se antoi tulokseksi 800 paria. Vastaa Suomenojan Luonnon käsitystä lokkien määrästä. On pienempi kuin aiempien laskentojen tulokset ja aiemmin julkaistut tiedot. Raportin arvio: Yksi keskeisiä tekijöitä taustalla lienevät muutokset Ämmässuon kaatopaikalla ja sen myötä ravinnon saannin vaikeutuminen. Toinen tekijä lienee naurulokkien yleinen taantuminen Suomessa.
Esa Mälkösen kommentti raporttiin: Naurulokkikanta oli suurimmillaan arviolta 3700 paria (v2008) ja sen jälkeen puolittui kymmenessä vuodessa 1900 pariin (v2018). Siihen mennessä kaikki oleelliset Ämmässuon kaatopaikan biojätteen järjestelyt oli tiettävästi tehty. Kuitenkin naurulokkikanta jatkaa voimakasta laskua, kolmessa viime vuodessa se on edelleen (yli)puolittunut. Todennäköistä on, että parin viime vuoden rankat ja laaja-alaiset rakennusurakat meluineen ovat myös vaikuttaneet kannan laskuun (raportissa mainittujen tekijöiden lisäksi).
Paul Stevens:
Vaihtuva jäätilanne. Maaliskuussa sää rauhoittui ja meren pinta laski. Vaikka ei olisi katsonut jäätilannetta Ilmatieteenlaitoksen nettisivulta, huomasi sen heti. Laiturin 29:n lahden poukaman jääpinta oli laskenut reilusti jättäen jyrkät reunat.
Talven selviytyjät. Talvi 2021–2022 oli aika kova ja vaikea eläimille. Alussa oli kylmää, mutta kuivaa. Sen jälkeen sää vaihteli usein. Välillä kylmä ja lumisateinen, välillä leuto ja vesisateinen. Lumi kastui ja jäätyi kovaksi. Aina Ihmettelin, miten pienet eläimet kuten hippiäinen ja metsämyyrä pystyvät selviytymään talven yli. Linturuokintapaikalla ravintoa on tarjolla ja metsämyyrä hyötyy sotkuisista linnuista. Kuitenkin sillä on paljon vihollisia, jotka haluaisivat nauttia tuoretta myyränlihaa. Se selviytyy kulkemalla lumen alla tunnelissa ja nukkumassa omassa lämpimässä pesässä. Metsämyyrä ei viivy pitkään lumen päällä, vain hakee nopeasti auringonkukan siemenen tai pähkinän ja syö sitä tunnelissa tai sen aukossa. Hippiäinen piiloutuu tiheään kuusenoksistoon ja välillä tulee syömään tarjolla olevaa. Se ei syö paljon, eikä viivy pitkään. Mistä hippiäinen löytää riittävästi ruokaa pysyäkseen lämpimänä? Kulutus niin pienessä eläimessä on talvella varmasti hurjaa. On se sitkeä pikkulintu.
Nuottalahden sula. Maaliskuussa ilma lämpeni ja pikkuhiljaa Nuottalahden merenjää suli puron suiston edessä. Sorsalinnut löysivät nopeasti avointa vettä. Kuun loppupuolella naurulokkeja alkoi saapua. Ne kerääntyivät sulan ympärille ja siellä oli jopa 450 naurulokkia. Kuun lopussa sää viileni ja kova pohjoistuuli toi mukaansa raskaita lumikuuroja. Tämä ei haitanut lokkeja eikä sorsalintuja niin kauan kuin oli avovettä. Kuitenkin sää kylmeni vielä ja yöllä oli kovia pakkasia. Sulakohta jäätyi uudestaan ja sen päälle satoi vähän uutta lunta. Puron virtaus toi lämmintä vettä, joka sulatti lunta jonkin verran jättäen lumen peittämän valkoisen jääsaaren. Lokit kerääntyivät jääsaaren, mutta ne eivät viipyneet kauan, ennen kuin luopuivat ja lensivät pois.
Lokkien lisäksi sulassa ui isokoskeloita, sinisorsia, kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia, telkkiä ja yksi punasotka. Harmaahaikara tuli yhtenä aamulla, mutta se ei jäänyt kuin muutamaksi minuutiksi.
Oma ruokailuavanto (artikkelikuva). Altaat olivat ihan jäässä. Vain kanavan päädyssä oli välillä avovettä. Siellä sinisorsat ruokailivat. Suurin osaa niistä söi isosta avannosta, mutta yksi pari löysi oman pienen ruokailuavannon. Se ei kelvannut koiraalle, jolla oli pakko olla oma ruokailupaikka. Se löysi sopivan aukon naaraan läheltä ja seisoi jään reunalla ja pisti päänsä veteen saadaksensa ruokaa.
Mehmet Cadiroglu:
Viime vuonna huhtikuun alussa lintualtaalla oli jonkin verran sulaa ja huhtikuun ensimmäisellä viikolla lintulajeja altaalla oli mm. naurulokki, kyhmyjoutsen, nokikana, tavi, harmaasorsa, sinisorsa, telkkä ja punasotka. Kiireisimmät naurulokit jo parittelivat. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla etelänruttojuuret olivat täydessä kukassa. Leskenlehdet myös kukkivat. Tänä vuonna tilanne on toinen.
Maaliskuun loppupuoli ja huhtikuun alku oli kylmiä. Kovien yöpakkasten takia puronsuisto jäätyi takaisin ja linnut lähtivät pois. Lintuallas on täysin jäässä. Jokunen leskenlehti yrittää kukkia (nuppuvaiheessa). Pihamauriaisia (sokerimuurahaisia) oli liikkeellä. Etelänruttojuurista ei ole mitään havaintoa. Purossa ja puron suistolla olen nähnyt naurulokkeja, laulu- ja kyhmyjoutsenia, kanadanhanhia, telkkiä, isokoskeloita, nokikanoja, tukkasotkia, yhden harmaahaikaran ja sinisorsia. Sinisorsat parittelivat jo. Pajusirkut ovat löytäneet ruokintapaikan tänä keväänä, niitä oli 4-5 yksilöä.
Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Huhti-toukokuussa raportit julkaistaan viikon välein, seuraava maanantaina 11.4.2022.
-
- Naurulokit lumisateessa – Kuva Paul Stevens
-
- Telkät – Kuva Paul Stevens
-
- Harmaahaikara – Kuva Paul Stevens
-
- Harmaahaikara – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Naurulokit – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Kyhmyjoutsenet – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Laulujoutsenten nousu – Kuva Jukka Ranta
-
- Kanadanhanhet ja telkkä – Kuva Esa Mälkönen
-
- Isokoskelot – Kuva Paul Stevens
-
- Merihanhet ja kanadanhanhet – Kuva Tommi Heinonen
-
- Jokisuiston lintuja – Kuva Tommi Heinonen
-
- Jalohaikara – Kuva Tommi Heinonen
-
- Merilokit – Kuva Tommi Heinonen
-
- Puron nokikana – Kuva Esa Mälkönen
-
- Varis poseeraa – Kuva Jukka Ranta
-
- Taivaanvuohi itätornin niityllä – Kuva Esa Mälkönen
-
- Leukistinen mustarastaskoiras – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Talitinttien reviiritaisto – Kuva Esa Mälkönen
-
- Sinitintti – Kuva Esa Mälkönen
-
- Pajusirkku – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Metsämyyrä – Kuva Paul Stevens
-
- Pajunkissa – Kuva Tommi Heinonen
-
- Osmankäämi – Kuva Tommi Heinonen
-
- Leskenlehti (nupussa) – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Lepän norkoja – Kuva Jukka Ranta
-
- Lepän hedekukkia – Kuva Jukka Ranta
-
- Jäkälä – Kuva Jukka Ranta
-
- Nuottalahti – Kuva Paul Stevens
-
- Hankikanto ja tulvaniitty – Kuva Jukka Ranta
-
- Allas pysyi jäässä – Kuva Jukka Ranta
