Tali- ja sinitiaisten ylivoimaa – Viikot 49-52

Talitiaiset – Kuva Mehmet Cadiroglu.

Talviruokintapaikalla näkee hyvin tiaisten nykytilanteen, talitiaisia ja sinitiaisia on runsaasti, jokunen kuusitiainen, mutta ei yhtään hömö- tai töyhtötiaista. Allasalueen nykymetsiköt ovat liian urbaaneja ja pieniä monille lajeille.

Koko valtakunnassa tiaiskantojen muutokset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia. 1980-luvun alkuun verrattuna sinitiaiskannat ovat nelinkertaistuneet (nyt 700 000 paria) muun muassa talvien lauhtumisen ja talviruokinnan yleistymisen myötä.

Talitiaiskannat ovat puolitoistakertaistuneet (nyt 2 milj. paria), kuusitiaiskannoissa on pientä kasvua (nyt 60 000 paria). Mutta ennen runsaat hömötiaiskannat ovat tippuneet kolmasosaan (nyt 400 000 paria) ja töyhtötiaiskanta puolittunut (nyt 270 000 paria) mm. metsien pirstoutuessa ja tehometsätalouden hävittäessä lintujen ravintohyönteisille oleellisia puita.

Näin Jukka ja Paul kuvaavat viime viikkoja Suomenojalla:

Jukka Ranta:
Vaihteleva joulukuu. Alkukuukausi oli ennätyksellisen kylmä ja sitten seurasi poikkeuksellisen lämmin jakso. Ennen joulua pakastui uudestaan ja saatiin vähän luntakin, joten joulu oli valkoinen muutaman vuoden jälkeen. Allas pysyi jäässä koko joulukuun. Ja kasvit saivat lumihatut.

Ruokintapaikalla linnut saivat oman joulukuusen. Joku oli koristellut kuusen rinkeleillä. Ruokinnalla tiaiset ovat ollut enemmistönä, myös kuusitiaisia on ollut läsnä. Mustarastaat lentelevät ja poikkeavat välillä keräämään maahan pudonneita siemeniä. Punatulkkujen huikkailu kuului edelleen puista.

Vähäinen hento lumi ja pakkanen ovat oiva yhdistelmä jääpuikkojen synnylle pumppukoppien räystäille. Kopista haihtuva lämpö pystyy sulattamaan lumen ja räystäiltä tippuva vesi jäätyy puikoiksi. Pisimmät ovat liki maahan saakka. Aikaisempiin vuosiin on kuitenkin ero. Kaukolämpötyön yhteydessä poistettiin räystäiden alta paju- ja muut pensaat. Jään koristamia oksia ei siis enää ole.

Paul Stevens:
Joulukuu oli varsinainen talvikuukausi. Suurimman osan joulukuusta lämpötila oli pakkasen puolella ja kuiva. Ohut lumipeite oli välillä, mutta aika usein maa oli musta ja kovaksi jäätynyt. Yhtenä päivänä kuura peitti oksia ja kasveja. Pirisaari sai hennon valkoisen hunnun ja altaiden lehtipuiden oksat saivat valkoisen kuoren.

Ennen vuoden vaihdetta olin kuvaamassa ruokinta-alueella. Aamu oli vilkas. Minulle uusi talvivieras oli keltasirkku, joka loisti värikkäänä harmaana päivänä. Se ei viipynyt pitkää, ennen kuin lähti pois. Räkättirastaat kävivät välillä syömässä pihlajanmarjoja. Räkättirastasparvet ovat olleet liikkeellä pääkaupunkiseudulla syömässä marjoja. Jäivätkö ne koko talveksi, vai lähtevätkö ne pois, kun kaikki marjat on syöty?

Muutama punatulkku söi pihlajanmarjoja myös. Yhteensä näin kolme, kaksi koirasta ja yhden naaraan. Pari käpytikkaa lenteli alueella ja yksi niistä tarkasti liito-oravan pönttöä. Nyt kun lumi peittää maan, mustarastat syövät siemeniä, jotka tiaiset ovat tiputtaneet tai syövät pihlajanmarjoja. Ennen lumen tuloa mustarastaat löysivät ruokaa karikkeesta.

Sinitiaiset ovat löytäneet uudet rasvapötköt ja söivät niitä ihan rauhassa; en nähnyt muita lajeja syömässä rasvaa. Noin 4 tai 5 kuusitiaista on ollut ruokinnalla. Niiden meno on ollut vauhdikasta. Välillä ne kilpailivat toisia vastaan ja ajoivat toisia pois ruoasta. Välillä ne hakivat siemeniä tai pähkinöitä rauhallisesti, välillä myös nopeasti.

Ainakin yksi orava liikkuu ruokintametsikössä. Se on aika varovainen ja suurimman osan ajasta liikkui puissa, mutta joskus se tuli syömään tippuneita pähkinöitä ja siemeniä.

Tämän havaintoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy ma 7.2.2022.