Ukkosyön salamointia - Kuva Esa Mälkönen

Ukkosyön salamointia – Kuva Esa Mälkönen

“Taivas lyö tulta …” lauloi Teräsbetoni muutama vuosi sitten. Tämä tuli mieleen perjantaivastaisena yönä, kun alkuviikon jatkunut painostava helle purkautui mahtavana ukonilmana, salamointina ja rankkasateena. Esan kuva tuo esille tunnelman hyvin ja samalla sen kuinka pieni on ihmisen tekemä sähköntuotantolaitos luonnon tekemän sähkön rinnalla.

Koko talven, kevään ja kesän on meren pinta ollut normaalia alempana. Tämä ja vähäsatainen kesä ovat pitäneet tulvaniityn kuivana. Nyt on meri noussut niin, että se muutaman sentin normaalia korkeammalla. Kun vielä sattui äkillinen ukkoskuuro meren pinnan nousun kanssa samaan aikaan, on puro paikoin purkautunut tulvaniitylle. Lisäksi sadevesipurot Olarista ja Matinkylästä ovat tuoneet vettä niitylle. Niitty on taasen märkä ja tarvitaan saappaat, jos aikoo pitää jalat kuivana siellä kulkiessa.

Lämpöisinä iltoina runsaslukuiset perhoset ja korennot nauttivat auringosta. Sinisiipiä, neitoperhosia, amiraaleja – ja myös ohdakeperhosia – on ollut runsalukuisesti. Elokorentoja, punasyyskorentoja ja ukonkorentoja on runsaasti ja tytökorentojakin näkyy vielä. Altaalla poikaset ovat varttuneet ja kohta suurinosa linnuista on poistunut merelle tai muuttomatkalle. Sen sijaan vierailijoita näkyy: kahlaajia poikkeaa altailla, kerttuja liikkuu lehtipuissa.

Tommi kävi kumiveneen avulla tuomassa uutta näkökulmaa alueeseen ja erityisesti täytön uhkaamaan merialueeseen – samalla saattiin potretti lokkiluodosta.