[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Otsikkokuva on kuukauden seurantakuva, mutta se kertoo viikosta aika paljon. Vuoden ensimmäisenä päivänä oli vain vähän lunta jäljellä ja altaan jääpeite oli saanut vesikerroksen. Muutos oli iso parissa päivässä.
Viikko alkoi kuitenkin talvisena. Maanantai oli toistaiseksi talven kylmin päivä: lämpötila laski – 19: ään. Suomenojan pakkaspäivien tavaramerkki, voimalaitoksen savut näkyivät pitkälle. Monin paikoin avoin Finnoopuro hyörysi ja hunnutti erikoisella tavalla kasveja ja pensaita. Puro oli avoin paikoin jopa latvahaaroilla saakka.
Sitten kaikki muuttui. Lumen sulaminen ja sade muuttivat tulvaniityn järveksi, josta linnut nauttivat. Altaan jään päälle tuli vettä (altaan poikki oli jo joku hiihtänyt), puron jääpeitteen päälle tuli vetta. Pikkuojat tulvivat metsiköihin. Maisema oli kuin marraskuussa. Kova tuuli repi veneiden peittoja talvitelakointipaikalla satamassa.
Metsämyyriä oli paljon liikkeellä ja Ulla Pehkonen kertoi toimitukselle, että pyrstötiaisia oli altaan ympäristössä (Kiitos!). Ovat viihtyneet altaan ympäristössä lokakuusta lähtien.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]