Marskiviholainen - Suomenojan erikoisuus - Kuva: Tuomas Heinonen

Marskiviholainen – Suomenojan erikoisuus – Kuva: Tuomas Heinonen

 

Olimme huolestuneita sillan rakentamisen vaikutuksista marskiviholaisten yhteisön kohtaloon. Vaikka työmaatien alla oli putkia ja aukkoja, peittyi marskkialue talvella veteen. Distbäcken ei päässyt normaalisti purkautumaan niittyä pitkin. Tämä lisäsi huolta. Toukokuun alussa oli marskkialue jo kuiva ja elonmerkkejä oli näkyvissä. Huolemme oli turha. Kuten Tuomaksen kuvat osoittavat, on yhdyskunta vilkas ja elivoimainen. Tuomas sattui paikalle, kun pesissä valmistauduttiin häälentoihin.

Kesäisen lämmin sää takasi, että perhoset, sudenkorennot ja muut hyönteiset pysyivät aktiivisena koko viikon. Ukonkorentoja oli ilmassa todella paljon. Samaten amiraaleja näkyi paljon.

Helmut teki koosteen hivenen erikoisemmista ja vähemmän tunnetusta toukista ja hyönteisistä. Annetaan Helmutin itsensä kertoa.

” … Heinänorsun (Euthrix potatoria) pieniä toukkia. Ne syövät järviruokoa (kuten kuvissa) sekä joitakin heinälajeja. Suomessa heinänorsu esiintyy aivan etelärannikolla (kapealla kaistaleella) sekä maan itäosissa. Toukat ovat tällä hetkellä vielä pieniä, tuskin senttimetrin mittaisia. Ne talvehtivat keskikasvuisina ja lähtevät kasvamaan kunnolla vasta ensi keväällä.

Kyttyränirkon (Notodonta dromedarius) toukka – on yleinen, eteläinen laji. Toukka elää koivulla ja lepällä. Kun katselee toukan ulkonäköä, ymmärtää lajin suomenkielistä (ja latinankielistä) nimeä.

Poppelikiitäjän (Laothoe populi) täysikasvuinen toukka – Se syö poppelia, Suomessa yleensä haapaa, mutta toisinaan myös pajua (kuten tässä). Se, että syyskuun alussa löytyy vielä toukkia, on yllättävä. Syypäänä tähän myöhäiseen esiintymiseen saattaa olla epätavallinen kesä. Normaalisti poppelikiitäjä kuorituu kotelostaan kesäkuun aikana. Jotkin yksilöt lensivät jo kesäkuun alussa, mutta sitten kuun puolivälissä alkanut kylmä jakso ilmeisesti viivästytti niiden yksilöiden kehitystä, jotka olivat silloin vielä koteloissaan. Nuo perhoset kuoriutuivat varmaankin vasta sään uudelleen lämmettyä heinäkuun puolivälissä – minkä takia voi nytkin vielä löytää toukkia.

Haapayökkösen (Acronicta megacephala) toukka näkyi tulemassa alas koivusta pitkin runkoa. Toukka voi syödä paitsi haavan myös pajun ja koivun lehtiä. Varsiyökkönen (Hydraecia micacea) istui keskellä päivää pietaryrtin kukassa imemässä mettä. Se on yleinen, eteläinen laji

Idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) on hyvin yleinen, ja se voi suurin joukoin esiintyessään syödä kokonaisia lepikoita paljaiksi ….”

 

Loppuhuomiona todettakoon, että tulvaniityn läpi kulkeva polku on nopeasti kasvamassa umpeen nyt, kun yhteys katkeaa uuden sillan kohdalla. Joku taitaa olla perinjuurin hermostunut japaninruttojuureen. Kasvusto oli hakattu matalaksi. Ja vielä erikoisen kesän erikoinen: mm. korallikanukka ja raunioyrtit aloittivat kukinnan toiseen kertaan.