Kashmirinuunilintua etsimässä - Viikko 45/14

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Kashmirinuunilintu sai harrastajat liikkeelle – Kuva: Jukka Ranta

“Mitä ihmettä”, tuumin (JR), kun tulin lauantaiaamuna sisään parkkipaikalle. Parkkipaikka täynnä, autoja nurmikoilla, ihmisiä joka puolella kuin koulun retkipäivänä. Onneksi yksi lähti pois ja sain auton oikealle paikalle. Sitten välähti: kashmirinuunilintu. Tietoa siitä oli tullut jo aiemmin viikolla. Olin sen unohtanut tai en uskonut, että se olisi edelleen mestoilla. Mutta kuulemma oli. Oli aiemmin näyttäytynyt betonisen kaukolämpöputken parkkipaikan puoleisen pään länsipuolella – siis legendaarisen tomaattipellon ympäristössä. Lenteli myös parkkipaikan yli metsikköön, puron varteen. Oli äänellytkin.

Oli kaukoputkia, kuvaajia, äänittäjiä…. Suomenojasta oli hetkessä tullut supersuosittu – paljon suositumpi kuin kevään hektisten viikkojen aikana. En itse nähnyt, enkä kuullut. Tosin en jäänyt myöskään staijaamaan pitkäksi aikaa.

Kostea viikko, satoi räntääkin ja maassa ohut valkoinen kerros parin, kolmen tunnin ajan. Viikon lopulla taas poikkeuksellisen lämmintä. Jotenkin muistuttaa viime vuotta.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]