Kurtturuusu - Kuva: Jukka Ranta

Kurtturuusu – Kuva: Jukka Ranta

Alkukesästä herätti keskustelua ministeriön ja Eduskunnan ohjeistus, että kurtturuusut on hävitettävä pihoilta ja puutarhoista kolmessa vuodessa. Jos tämän laiminlyö oli luvassa sanktioita. Kukaan ei halua kiistää kurtturuusun haitallisuutta – riittää kun käy Hangon dyyneillä ja Suomenlahden saarissa. Päätöksen ja siihen liittyvät sanktiot tekevät kuitenkin mielenkiintoisiksi se, että kurtturuusua ovat levittäneet aktiivisesti valtionhallinto ja kaupungit moottoriteiden varsille, puistoihin ja yleisille alueille. Ja kansalaiset ovat ottaneet mallia ja joutuvat nyt kantamaan vastuuta ja seurauksia virallisten tahojen esimerkistä.

Samanlainen on tilanne komealupiinin osalta. Valtionhallinto näytti esimerkkiä istuttamalla sitä esimerkiksi teiden varsille. Nyt sitten ihmetellään, miksi se leviää ”räjähdysmäisesti” ja miksi sitä on istutettu puutarhoihin.

Kun muistaa Suomenojan erikoisluonteen eli, että maata on tuotu laajasti eri puolelta Espoota kaupungistumiskehityksen yhteydessä, ei ole ihme, että alueelle syntyi sangen erikoinen kasvisto. Maata tuli kartanoiden, perinteisten säätyläistalojen alueilta ja myös luonnonympäristöstä. Mukana tuli rikas kasvillisuus: monipuolisesti luonnonkasveja, puutarhojen perinnekasveja ja myös vieraslajeja. Tänä päivänä alueelta löytyy ns. haitallaisia vieraslajeja (kuten jättipalsami, komealupiini), vieraslajeja (etelänruttojuuri, raunioyrtit), karkulaisia (kuten erilaiset sinililjat, varjolilja, vuorikaunokki) tai säätyläistalojen perinteisiä rohdos-/hyötykasveja (keltamo, mukulaleinikki).

Joskus tuntuu myös, että ”pärstäkertoimella” on merkitystä. Etelänruttojuuri tuotiin ilmeisesti lääkekasviksi Ruotsin aatelisten kartanoihin 1600-luvulla. Samoihin aikoihin tuotiin illakko Keski-Euroopasta viljely-ja koristekasviksi. Jälkimmäinen luokitellaan perinne- eli maatiaiskasviksi ja edellinen on vieraslajien listalla. Esteettisesti tämän ymmärtää ja varsinkin, kun ruttojuuren isot lehdet tukahduttavat muita kasveja. Mielenkiintoinen erikoisuus on, että illakko kasvaa Suomenojalla ruttojuurten joukossa.

Ennen kuin mennään kasveihin ja listoihin tarkemmin, todettakoon, että Suomenojan haitallisimmat vieraslajit löytyvät nisäkkäistä: minkki ja supikoira. Nämä ovat suoranaisia uhkia linnustolle ja monin verroin haitallisimpia Suomenojan perusolemukselle kuin mikään kasvi.  Kaupungin toimeksiannosta onkin loukutettu molempia ja tämä jatkuu edelleen.

Haitalliset vieraslajit:

  • jättipalsami: kasvaa laajasti alueen länsireunalla ja tallien ympäristössä. Läntisen kävelytien reunoilta sitä on pariin otteeseen kaupungin toimesta niitetty ja kaukokylmätyö hävitti sitä jonkin verran. On palautumassa. Täyttömäen poiston myötä hävisi huomattava osa kaukolämpöputken ympärillä olevista kasvustoista.
  • lännenpalsami: kasvaa lähinnä Djupsundsbäckenin varrella – tätä ei tule sotkea osin rauhoitettuun lehtopalsamiin, jota kasvaa alueella ainakin puron mutkassa.
  • komealupiini: hyvin näkyvät ja laajat kasvustot, koko täyttömaa alueella (ruderaatilla). Tuskin häviää tai saadaan hävitetyksi.
  • kurtturuusu: yksi laaja kasvusto parkkipaikalta altaalle johtavan polun varrella ja kaksi-kolme pienempää pensasta
  • japanintatar (tai tarhatatar): laaja pensas hävisi täyttömäen poiston myötä. Tallitien metsässä on kaksi pensasta
  • jättiputki ilmeisesti hävisi täyttömäen poiston myötä
  • edellä mainitut minkki ja supikoira
  • espanjansiruetana: ajoittain pieniä määriä (esiintyminen vuodesta riippuva)

Alueella esiintyvistä vieraslajeista yllämainittujen ruttojuurten ja raunioyrttien ohella kannattaa mainita kanadanpiisku, pajuasteri, isotuomipihlaja, pienarmatara ja puistolemmikki. Monia vieraslajeja on usein käsitelty viikkoraporteissa. Tässä nostetaan esiin vain kanadanpiisku ja pajuasteri. Nämä ovat viime vuosina levittäytyneet (ilmeisesti kasvimailta) pitkin puronvartta. Kasvavat jo aika yleisesti koko alueella.

Karkulaisiin lisättäköön vielä mm. suopayrtti, ruusumalva, korallikanukka (idänpensaskanukka) ja aronia.

Lopuksi todettakoon, että kurtturuusua ei tule sekoittaa alueella kasvaviin luonnonruusuihin, kuten iharuusuun, orjanruusuun ja metsäruusuun.

Koosti: Jukka Ranta