Peilityyni allas – Kuva: Mehmeh Cadiroglu
Esa Mälkönen:
Kyhmyjoutsenpari viihtyy edelleen altailla kolmen täysikokoisen poikasensa kanssa. Vielä voi nähdä muutamia muitakin vesilintuja. Viime lauantaina altailla oli useita harmaasorsia, muutamia telkkiä ja tukkasotkia, sinisorsa ja vähän harvinaisempana vieraana haapana. Aikoinaan, vuosina 1965–2000, haapanoita pesi vuosittain useampikin pari alueella, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niiden pesintöjä ei ole altailla havaittu.
Reunusmetsiköiden pihlajissa on paikoitellen reilusti punaisia marjoja, sillä suuria rastas- tai tilhiparvia ei ole vielä ilmaantunut etelärannikolle. Suomessa on tänä vuonna keskimäärin hyvä pihlajanmarjasato, mikä pidättelee marjalintuja pohjoisemmassa. Hyvänä marjavuonna tilhet saattavat tulla vasta vuodenvaihteen kieppeillä.
Mehmet Cadiroglu:
Lokakuun alkupuolella muutama nokikana oli vielä havaittavissa, mutta kuun loppupuolella ei ollut enää yhtään. Kanalinnuista yksi tai kaksi nuorta liejukanaa oleskelee toistaiseksi altaalla. 30. lokakuuta altaalla oli yksi nuori laulujoutsen. Kyhmyjoutsenkoiras ei kuitenkaan sallinut sen oleskella altaalla, vaan laulujoutsen joutui lähtemään pois.
Jukka Ranta:
Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuu oli selvästi normaalia lämpimämpi erityisesti etelärannikolla. Sitä oli vaikea uskoa, koska pilvinen ja sateinen sää tuntui kolealta. Sateet saivat ruokintapaikalle vievän sillan osin huuhtoutumaan tulvan mukana.
Toisaalta monet kukat, kuten ketokeltto, pietaryrtti ja päiväkakkara, kukkivat vielä lokakuun lopussa. Niittykirvareita näkyi vielä päivänkakkaroilla. Ne lentelevät yleensä lokakuun loppuun.
Puut julistivat syksyä – tosin ruska ei ole ollut erityisen komea.
Paul Stevens:
Lokakuun lopussa kiertelin lintualtaiden ympäri etsimässä sieniä ja jäkäliä. Löysin kauniita, kummallisia ja tavallisia sieniä. Suomumustesieni kasvaa joka syksy lähellä eteläistä lintutornia. Tämä syksy ei ollut poikkeus, mutta sienet ilmestyivät ehkä hieman myöhemmin kuin tavallisesti. Samalta alueelta löysin sienen, jota en ole nähnyt ennen. Laitoin kuvia siitä iNaturalistiin ja sain tuloksena: osterivinokas. Tarkistin sienen vielä omasta sienikirjastani ja Luontoportin nettisivuilta. Sen jälkeen olin aika varma, että kyseessä oli osterivinokas eikä samannäköinen talvivinokas. Osterivinokkaan heltat alkavat jalan tyngän tyvestä, kun talvivinokkaan heltat alkavat selvärajaisena vyöhykkeenä jalan yläosasta.
Eteläisen altaan rannalla löysin eriskummallisen sienen, joka kasvoi karikkeesta. Rupinen ja piikkinen sieni osoittautui hytyrypykäksi, jota en ole myös nähnyt aiemmin. Se on lahottajasieni, joka kasvaa sekä lehti- että havupuilla. Kun nousin kuvaamasta sitä, näin lehtikarikkeessa valkoisia säikeitä. Lahottajansienen rihmastot olivat hajottamassa tippuneita lehtiä.
Ruokintametsää tutkiessani löysin karvaisen harmaansiniruskean käävän, jota en ole nähnyt ennen. Tunnistin sen kotana sinikääväksi. Saman päivänä näin metsässä oravan, joka etsii ruoka. Kun se pysähtyi hetkeksi, huomasin, että siltä puuttui toinen silmä, mutta se ei näyttänyt haittaavan nopeasti liikkuvaa oravaa lainkaan.
Altaan pohjoisrannalta löysin pörhösuomuhelokan koivusta. Se oli omaperäisen näköinen sieni, joka kasvoi kimppuna. Etsin myös jäkäliä. En löytänyt uutta lajia, mutta näin sammalta kasvamassa haavankeltajäkälän keskellä. iNaturalistin avulla tunnistin sen tikanhiipisammaleksi, joka kasvaa yleisesti puun rungolla.
Eräänä päivänä kyhmyjoutsenen poikaset olivat sukimassa höyheniään. Ne ovat nyt saamassa aikuisen valkoiset sulat ja höyhenet.
Tommi Heinonen
Lokakuun aikana koettiin ensimmäiset yöpakkaset, jotka saivat maakasvillisuuden peittymään jääkuorrutukseen. Rankat vesisateet poistivat tämän kauneuden maisemasta.
Suomenojan Luonto ry:n jäsenet purkivat altaalla olleen näyttelyn talvilepoon. Taulut ripustetaan uudelleen ensi keväänä.
Tämän raportin koosti Helmut Diekmann. Seuraava julkaistaan ma 2.12.2024