Mustakurkku-uikkujen soidintaa räntäsateessa – Kuva Tuomas Heinonen.
Parin päivän takatalvimaisista räntäsateista huolimatta lintujen soidin ja pesänrakennus edistyi viime viikollakin. Lauantaina (18.4.) allasalueen purossa näkyi myös ensimmäinen sinisorsapoikue, noin kaksi viikkoa normaalikevättä aikaisemmin. Emo uiskenteli kolmen vastakuoriutuneen poikasensa kanssa. Pieni lukumäärä kertoo, että ehkä kaikki munat eivät kuoriutuneet kylmien jaksojen myötä, tai jokin peto oli jo ehtinyt iskeä.
Kyhmyjoutsen on saanut pesänsä valmiiksi. Se sijaitsee länsireunalla, keskemmällä ruovikkoa, mutta sen näkee länsireunan kävelytieltä. Ehkä se on muninutkin täyden munaluvun (3-8), kun näyttää aloittaneen jatkuvan hautomisen, joka kestää vähintään viisi viikkoa. Useimmat linnut aloittavat hautomisen, kun munaluku on täysi, jolloin poikaset kuoriutuvat samaan aikaan. Pöllöillä taas on aivan eri tapa, ne aloittavat heti ensimmäisen munan jälkeen, jolloin poikaset ovat hyvin erikokoisia. Jos myyräkanta romahtaa, vahvin pöllönpoikanen selviää rohmuamalla kaiken tuodun ravinnon itselleen.
Lintubongareita ilahduttaa altaalle ilmestynyt pikku-uikku, vain räkättirastaan kokoinen vesilintu. Liekö sama joka vietti suuren osan viime kesää alueella. Pikku-uikkuja pesii korkeintaan 20-30 paria Suomessa, ja on aika tuurissa, jos tämä yksilö löytää kumppanin.
Ohessa Suomenojan Luonnon kuvaajien kommentteja viime viikosta:
Jukka Ranta:
”Ikäihminen lähti taas ulkoiluttamaan kameroitaan Suomenojalle. Kiertelin aluksi turvallisesti metsiköissä ja niityillä poissa kävelyteiltä välttäen kontakteja. Lopulta menin kuitenkin alas altaan länsireunalle ns. koivikon kohdalta ja pääsin todistamaan aikamoista näytelmää.
Heti kun pääsin töyräältä alas, ilmaantui laulujoutsenpari trumpetit törähdellen. Laskeutuivat ja toinen hyökkäsi välittömästi lähelläni olleen kyhmyjoutsenen kimppuun, ajoi sen ruovikkoon ja alkoi nokkia sitä. Tuli takaisin altaalle, mutta kyhmy jäi ruovikkoon eikä tullut takaisin sen tunnin aikana, jonka olin altaan reunalla, eikä edes nostanut päätään näkyville. Menehtyikö tai loukkaantuiko?
Laulujoutsen hyökkäsi myös toisen kyhmyn (ilmeisesti ensimmäisen puoliso) kimppuun, ajoi sitä takaa ja nokki sitä, yritti painaa sitä veden alle. Lopulta kyhmy pääsi pakenemaan. Näytelmän jälkeen laulujoutsen ui tyytyväisen oloisena, altaan kunkkuna.
Olikohan altaalla perjantaina kaksi kyhmyjoutsenparia, ja vieras pari koki kovia? Kyhmyjoutsenten pesällä näytti kaikki olevan hyvin, ja viikonloppuna siinä jo haudottiin ja toinen emoista uiskenteli vahingoittumattomana lähellä.
Lämpö merkitsi ihmeitä kasvimaailmasta. Kun edellistä viikkoraporttia varten kävin tallitien metsässä japaninruttojuuret olivat hädin tuskin näkyvillä, skillat (idänsinililjat) pienellä nupulla ja vain muutama valkovuokko auki. Kuluneella viikolla oli lukuisia japaniruttojuuren kukkamaljoja ja osa kasvatti jo varttakin. Skillat olivat täydessä kukassa, valkovuokot laajasti kukassa – myös altaan polun reunoilla ja mukulaleinikkejä auki, tosin ei vielä keltaisena kukkamattona vaan ryhminä siellä täällä.
Puron suisto on kummallisen näköinen: veneitä, kanootteja, lasten potkupyöriä, telttamaisia pressukyhäelmiä, lautajätettä… Ja tallitien metsässä on monet kasvit, mm. japaninruttojuuret suojattu huomionauhoin 😉 Lisäksi ihmetyttää kuka käy katkomassa tallitien metsässä puita. Sehän kuuluu altaan suoja-alueeseen.”
Tuomas Heinonen:
”Vauhdikas viikko altaalla, taistelut ja soidinmenot kiihtyy ja sää vaihtelee lämpöisestä auringosta aina lumi- ja räntäsateisiin. Tehokkaasti käytetty viikko, kun piti ruokatunnit käyttää lumisateiden kuvaamiseen altaalla. Kuvasin pääosin kaikki kuvani altaan länsireunan koivikosta ja sen tapahtumista. Se sopii nyt parhaiten kuvaustyyliini ja siellä oli myös hyvin tapahtumia. Linnut kuitenkin osaavat välttää ihan parhaat valot, joten huippukuvia ei ole syntynyt – vain paljon hyviä.”
Paul Stevens:
”Talvi tuli vähän myöhässä, kun huhtikuussa satoi enemmän lunta kuin kaikissa talvikuissa! Torstaiaamuna maa oli Nuottalahdessa valkoinen, ja silkkiuikut riiustivat lumisateessa.
Suomenojan satamassa aurinkoisena iltapäivänä näin paljon punasotkia. Yritin laskea niitä, vaikka ne luikuivat koko ajan. Laskin noin 26 koirasta ja 6 naarasta. Samana päivänä näin merimetsoja istumassa kivien päällä lähellä satamaa.”
Mehmet Cadiroglu:
”Suomenojalla kasvaa kevätkynsimö. Kukat ovat niin pieniä, että voi kävellä vierestä tai astua päälle huomaamatta. Normaalisti kevätkynsimö kukkii huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa mutta tänä vuonna se on kukkinut jo huhtikuun alkupuoliskolla. Kukan elämänkaari on hyvin lyhyt, tämän takia kasvi on itsepölytteinen. Sillä on jo hedelmävaihe menossa.
Polulla näin nurin kääntyneen kovakuoriaisen, käänsin sen oikeinpäin ja se paljastui puistokiitäjäiseksi. Tämä yksilö oli parisen viikkoa etuajassa, koska aikuiset ovat liikkeellä toukokuun alusta talven tuloon. Ne piileskelevät päivisin ja saalistavat öisin pikkuotuksia. Tämä yksilö oli jostakin syystä liikkeellä päiväsaikaan. Sisiliskoja näkee tänä keväänä aiempaa enemmän. Parhaimmillaan olen nähnyt 5-6 yksilöä lämmittelemässä auringossa pienellä alueella.
Ensimmäisen kerran elämässäni näin rautiaisen ja onnistuin myös kuvaaman sen. Laji on piilotteleva, mutta laulaa näkyvissä. Tämä yksilökin lauloi ja oli näkyvissä, joten pystyin kuvaaman sen. Mustakurkku-uikkujen kosiomenot jatkuvat, jos sattuu kohdalle, se on hellyttävää katsottavaa.”
Viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava raportti ilmestyy 27.4.