Sinisiä lemmikeitä, keltaisia rentukoita, sorsanpoikia – Viikko 20/2020

 

Olipa vaihteleva viikko. Vettä, räntää, rakeita, kovaa tuulta mutta myös ripaus auringonpaistetta. Lauantai-iltana huikea maaginen värinäytelmä. Auringon laskiessa taivaanranta punertui kirkkaaksi tulipalloksi. Huippuloistoa kesti vartin verran. Siitä otetut kuvat voivat näyttää uskomattomilta, mutta ne ovat todellisia (oheisia  auringonlaskun kuvia ei ole kirkastettu kuvankäsittelyohjelmalla).

Paljon huomiota herättävä altaiden kullankeltainen sinisorsan poikanen on saanut tarkemman määrityksen, se on todennäköisesti flavistinen. Luonnonvarakeskus (Luomus) määrittelee linnustonseurannan lomakkeella epänormaalin värityksen neljällä tavalla:
Albiino: täysin valkoinen ja silmän mustuainen näyttää punaiselta.
Leukistinen: höyhenasultaan valkoinen tai siinä on valkoisia alueita, mutta silmä on tumma.
Flavistinen: näyttää normaalia vaaleammalta, mutta siinä ei kuitenkaan ole täysin valkoisia alueita.
Melanistinen: selvästi normaalia tummempi tai jopa täysin musta

Kevät etenee ja kuvaajamme kertovat:

Mehmet Cadiroglu:
”Kosiomenot, tappelut, pesänrakennus, munien hautominen ja ruokailu ovat jatkuneet samaan tapaan kuin hyvänkin sään aikana. ”

Tommi Heinonen:
”Sataman lintuluodolla on ahdasta. Naurulokit pesivät kylki kyljessä ja joutsenet yrittävät saada makuupaikkaa niiden välistä. Ensimmäiset merimetsot ovat saapuneet luodon kiville kuivattelemaan siipiään. Niitä ei ole vielä näkynyt Nuottalahden hylätyillä laitureilla kuten viime vuonna. Tosin ulkomerellä merimetsojen valkaisemat saaret ovat vielä melko autioita.”

Timo Leppäharju:
”Sade ajaa muuttavat kahlaajat maahan, siksi myös altaalla niitä näkyi runsaasti. Entisellä hevoslaitumella oli runsaasti liroja, hetken myös pari lapinsirriä.  Lirot ja suokukot lensivät parvessa altailla. Kolme mustavikloa ruokaili. Keltavästäräkkejä näkyi kymmenkunta.
Sinirinta näkyi parina päivänä kuten mandariinisorsakin (tarhakarkuri). Harmaasieppo, pajulintu, pensastasku, rytikerttunen, kirjosieppo ja muita hyönteissyöjiä oli polkujen varrella. Altaan kuvatuin oli kuitenkin keltainen sorsanpoikanen, ”ammeankka”, joka on todella söpön näköinen. Kyhmyjoutsen, naurulokit, nokikanat, liejukanat, telkät hautovat ja ehkä myös osa mustakurkku-uikuista, vaikka niiden pesiä ei ole näkyvissä.”

Paul Stevens:
”Kävin Suomenojalle pitkästä aikaa hyvin aikaisin. Tuona varhaisena sunnuntaiaamuna oli vain yksi auto parkkipaikalla. Oli kylmää ja tyyntä. Altaiden vesi alkoi höyrystymään, kun aurinko nousi ja paistoi altaille. Tämä antoi kuvaajalle hienoa valoa.
Suomenojalla on paljon sinisorsan poikueita ja itse näin ehkä neljä eri poikuetta. Näin telkkänaaraan yhden pöntön päällä, ja odotin, josko se kutsuisi mahdolliset poikaset hyppäämään pöntöstä, mutta emo poistuikin paikalta. Pajulinnut lauloivat kovasti. Toinen, varsinkin äänekäs lauluja oli tietysti satakieli. Kierroksellani kuulin ainakin kuusi eri satakieltä.
Lauantaisen sateen jälkeen vettä oli paljon tulvaniityllä, josta lirot tykkäsivät. Laskin yhteensä yli kaksikymmentä yksilöä itätornin ja hevostallin lähellä. Näin yhden punajalkaviklon lirojen seassa. Se erotti liroista punaisella koivilla ja punamusta nokalla.

Jukka Ranta:
”Kahtena aamuna lunta maassa. Koleaa, sade- ja raekuuroja päivittäin. Vaikea löytää aikaikkunoita käydä kuvaamassa. Esimerkiksi tiistaina sain raekuuron niskaani tallitien metsässä, kamat laukkuun ja äkkiä autolle. Perjantaina tulin viimeisen sadekuuron loputtua parkkipaikalle, joka oli aivan täynnä. Jouduin jättämään auton nurmikolle. Ihmettelin. Asia selvisi, kun pois lähtiessäni minulta kysyttiin, missä se lintu on. Mikä lintu? Mandariinisorsa oli vastaus. Jaaha, enpä tiennyt. No, minulla oli mukana vain makrokuvausvarusteet.
Tein tiistaina joka viikkoisen kasviretken puron suistoon ja tallitien metsään. Toivoin löytäväni puron suistosta kevätesikoita, joita siellä on ollut joka kevät. Eipä ollut. Sen sijaan, pienessä metsikössä rantaraitilta hivenen puron suistoon, melkein työmaa-aitojen takana oli keltanarsissi (voi olla myös pikkunarsissi) ja toinen löytyi tallitien metsästä.
Suistoalueella, narsissin ympärillä kasvoi hentohelmililjoja noin kymmenen kukan verran. Yllättäen löysin, kun oikein etsin, myös ruderaatilta nokkoskukkulan jälkeiseltä kasalta hentohelmililjan. Niitä, kuten kevätesikkoja ja pikkutalvioita kasvoi paikalla aiemmin, mutta maaperätutkimuksen yhteydessä vuonna 2012 kasoja möyrittiin ja ne hävisivät. On siis kuitenkin jäänyt juuria (sipuleita), joiden avulla tullut uudelleen esille.
Isotuomipihlaja on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Vuosina 2012 ja 2013 asiantuntijoiden avulla tehtyjen kasvikartoitusten yhteydessä sitä löydettiin Suomenojalta paljon: eteläisen lintutornin ympäristöstä, itäisen kävelytien reunoilta molemmin puolin. Sitä on myös ruokintapaikan metsässä, tallitien metsässä ja kasvimailta sillan alle johtavan tien reunoilla, missä se on varmaan runsain puu-/pensalaji. Asiantuntijoiden mukaan se on yksi nopeimmin leviävistä vieraslajeista.  Vieraslaji-sivusto (vieraslajit.fi) suosittelee viljelystä ja kasvatuksesta pidättäytymistä ja olemassa olevien aitojen ja koristepensaiden korvaamista toisilla lajeilla. Kuitenkin se on puutarhamyymälöissä edelleen myynnissä ja kehuttu lajike.
Ketunleivät kukkivat ruokintapaikalla. Lemmikeitä on kukassa siellä täällä. ”

Tämän havaintoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan 25.5.2020.