Harakka - Kuva Mehmet Cadiroglu.

Harakka – Kuva Mehmet Cadiroglu.

 

Monet Suomenojan vakiopesijät rakentavat ja viimeistelevät nyt pesiään. Ensimmäiset naurulokit ovat jo aloittaneet reilun kolmen viikon haudontaurakkansa. Valtaosa hyönteissyöjälinnuista on kuitenkin vielä tulematta. Niiden aika koittaa, kun puut puhkeavat lehteen ja hyönteiset runsastuvat.

Lukuisat altailla vierailleet ovat kyselleet, mitä ovat ne muutamat talvella altaille ilmestyneet metriset veden yläpuolella olevat vaaka-asentoiset tuubit, heinillä vuoratut putkilot. Tiedossamme ei ole, kuka ne on asentanut, mutta nämä tuubit ovat sorsalintujen keinopesiä. Erityisesti sinisorsa hyväksyy tällaisen pesän, jonne esimerkiksi minkin kiipeäminen on pyritty estämään telineen muovi/metallirullilla. Idea on lähtöisin suuresta maailmasta, ja pesimämenestys on ollut näissä normaaleja sorsien maapesiä parempi. Metsästäjäpiireissä kerrotaan näitä asennetun Suomeen jo 10 000, mutta tarkoituksen hyvyydestä voi olla kahta mieltä. Autetaanko pesinnässä vain, jotta syksyllä olisi enemmän ammuttavaa?

Jukka ja Paul kommentoivat kulunutta viikkoa:

Jukka Ranta:
Aurinkoinen, mutta kolea viikko. Lämpötila pysytteli viiden ja kymmenen asteen välillä. Tämä näkyi hyvin, että perhoset ja muut hyönteiset eivät paljon lennelleet. Myös kukkien esiintulo hidastui. Edellisen viikon jälkeen odotin, että mukulaleinikkejä olisi paljon auki, vaan eipä ollut. Muutama siellä täällä.

Sen sijaan isokevättähti kukkii nyt runsaana. Olin varma, että viime kevään putkiremppa hävittäisi Rantaraitin ja tallitien reunan isokevättähdet. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan niitä runsaanlaisesti. Kun menee Rantaraitilta lähtevälle polulle, joka vie läpi tallitien metsän talleille, löytää sen varrelta paljon kevättähtiä. Yllätyksenä tuli useamman yksilön pystykiurunkannuskasvusto. On eteläinen kasvi, miltei voisi sanoa, että etelärannikon kasvi.

Tällä viikolla haitallisia vieraslajeja edustavat lupiini ja isotuomipihlaja. Lupiinin kaikki tietävät. Vaikka virallisesti suositellaan, että isotuomipihlajan kasvatuksesta ja käytöstä luovutaan, myyvät ja markkinoivat puutarhat sitä täysillä. Vähemmän haitallinen (vaikutukset vain paikallisia) on idänpensaskanukka (cornus alba sibirica) eli puutarhaihmisten kielellä korallikanukka. Niitä kasvaa ilmeisesti aikoinaan kuorma-autojen tuomana Suomenojan altaan ympärillä muutama pensas. Erikoista on, että syksyn ja talven aikana kaikki marjoja sisältävät oksat olivat katkaistu. Myös korkealta ja siksi oletan, että kauriit olivat asialla. Tekee kuitenkin uusia nuppuja ja kukan alkuja. Kuten tieteellinen nimi kertoo, se pärjää oletettavasti Suomen olosuhteissa.

Lintujen vähäisyys todella huolestuttaa. Lokkeja on vuosiin selvästi vähäisin määrä. Myös esimerkiksi nokikanoja, telkkiä ja harmaasorsia on vähän.

Paul Stevens:
Yhtenä aamuna menin istumaan länsialtaan reunalle ennen työpäivän alkua. Yllätyksenä altaalla oli kanadanhanhipari. Samalla altaalla oli kyhmyjoutsenkoiras, ja ei kestänyt kauan ennen kuin kyhmyjoutsen hyökkäsi kanadanhanhia kohti. Se juoksi altaan yli heiluttamalla siipiä ja kanadanhanhet siirsivät kauemmaksi. Se ei riittänyt kyhmyjoutsenelle ja se hyökkäsi uudestaan ja ajoi kanadanhanhet eteeni. Linnut olivat sen verran lähelle kuvauspaikkaani, että en saanut koko taka-ajoa mahtumaan samaan ruutuun. Sen jälkeen kyhmyjoutsen rauhoittui ja kanadanhanhet jatkoivat syömistänsä.

Vahan ajan päästä naurulokit rupesivat taistelemaan minun vastapäätä. Se oli aika raju taistelu, missä hyökkääjä yritti koko ajan purra toista takaa. Koko taistelu kesti muutaman minuutin ennen kuin tilanne rauhoittui ja osapuolet menivät omille teilleen.

Allas oli nyt hiljainen ja rauhallinen. Pikkuhiljaa kanadanhanhipari ui minua ohi ja huomasin niiden ulos hengittämää ilmaa vastavalossa. Yksi rupesi ääntelemään. Sitten ne lähtivät altaalta ja luulin, että olin ottanut kivan kuvasarjan niiden lähdöstä, mutta muistikorttini oli tullut täyteen.

Kun lähdin kotiin, näin harakkaparin kävelytien reunalla. Pysäytin ja odotin, kun ne kävelisivät tien yli.

Lauantaiaamuna kävelin tulvaniityn ohi matkallani Suomenojalle, kun näin sepelkyyhkyparin siellä. Aika usein näen sepelkyyhkyjä siellä ruokailemassa, mutta tällä kertaa niiden asennot olivat erilaiset kuin yleensä. Ei mennyt kauan ennen kuin ne parittelivat.

Pajun kukinta rupeaa olemaan ohi, mutta pensaskimalainen löysi vielä jotain syötäväksi. Jostain syystä kärpäset kokoontuivat pajun kukalla. Ehkä se oli vain kiva paikka lämmitellä talven jälkeen.

Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy 10.5.2021.