Muutoksen seuranta – Heinäkuu, -13

Kesä tunnetusti hiljentää aktiviteetteja Suomessa. Se ja lintujen pesimärauhan turvaaminen seisauttivat maaperätutkimukset ja muut muutostyöt Suomenojalla. Niinpä on hyvä tutkailla, mitä muutoksia tähänastiset työt ovat tuoneet kasvi-ja hyönteismaailmaan.

Nokkoskukkulan edusta ja lähialueet, joutuivat useaan otteeseen maaperätutkimuksen murjomiksi. Nokkskukkulan edustalta hävisi tuuhea nurmilauhaniitty eikä se ole kunnolla toipunut. Myös perhoset näyttävät kadonneen. Mielenkkintoista on, että karvahorma näyttää ”hyötyneen” muutoksesta. Se laajentanut aluettaan ja kasvusto on hyvin tuuhea. Se laajeni edellisinä vuosinakin, mutta hyvin maltillisesti. Maitohorsmakin on jäämässä sen jalkoihin.

Läjityspaikka on sitten kokonaan oma tarinansa. Viime vuoden talventörröttäjäjutusta voi katsella, millaisilta alueen pietaryrttiniityt näyttivät. Läjitys toi lietettä ja maa-ainesta altaan pohjasta. Näin ollen ei ole yllättävää, että alkukesästä osamankäämit, kurjenmiekat ja vehkat nousivat ylös. Muutama vehka yritti jopa kukkia. Paikka oli kuiva, kesä lämmin ja kävi niinkuin odottaa saattaa: osmankäämit kuivuivat pystyyn, kurjenmiekat hävisivät ja vehkojakaan ei enää näy. Osmankäämien tilalla on nyt ohdakkeita. Pietaryrteistä eikä nurmilauhasta ole tietoakaan. Niiden tilalle on tullut ihan jotain muuta: ukontataria, rantanenättiä, vuohennokkaa, pillikkeitä, pikkuhorsmia (lehto- ja amerikan-/lännenhorsmia) … ja jopa yksi erikoisuus eli juovakannusruoho.

Juovakannusruohon esiintymisen voi tarkistaa Luonnontieteelisen Keskusmuseon Kasviatlaksesta. Sanotaan, että se on tullut Suomeen purjelaivojen painolastipaikkojen kautta. Purjelaivat ovat hävinneet, mutta juovakannusruoho jäi rannikolle. Kasviatlaksen ruudut 667/338 ja 667/339 ovat altaiden lähialuetta ja niihin on merkitty löytöjä. Pikkurillin kynnenkokoinen kukka oli muuten vaikea kuvattava, kun heilui tuulessa.

Ne alueet, jotka lanattiin tasaisiksi, muttei käytty läjitykseen, ovat saanneet heinakasvipeiton. Yllättävää on virnojen voimakas esiintulo. Näillä alueilla on myös perhosia: lauhahiipijöitä ja muita paksupäitä, sinisiipiä, hopeatäpliä ja tesmaperhosia. Myös elokorentoja on alkanut näkymään.

Suomenlahdentien tuleva linjaus elää hiljaiseloa. Merkit ovat paikallaan ja onpa sinne tullut yksi lepopaikkakin valmiiksi. Mesiangervojen komea muuri suojelee marskiviholaisten asujamistoa.

Ja lopuksi todettakoon, että Suomenojan Luonto on huono puutarhuri: eivät lähteet istutukset kasvamaan.[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]