Jänönsalaatti kukinnan jälkeen - Kuva: Jukka Ranta

Jänönsalaatti kukinnan jälkeen – Kuva: Jukka Ranta

Kesän ehkä yksi puhutuimpia aiheita on ollut pölyttäjien ja perhosten puute. Tämä on näkynyt myös Suomenojalla. Kuluneella viikolla ei lennellyt kuin lauhahiipijöitä, joita oli runsaasti – voi sanoa, että suhteellisen normaalisti. Lauhahiipijä talvehtii munana, joten mielenkiintoinen kysymys on mihin ovat muut munana talvehtineet hävinneet. Tuleville päiville on luvattu lämpöistä putkea lounaasta, joten toivoa on, että vaeltajia ilmaantuu. Kuriositeettina todettakoon, että omassa puutarhassa (noin 3,5 km Suomeojalta) kukkivat nauhukset, neilikat, mintun sukulaiset ja monia muita perhosten houkuttimia, mutta ainoastaan yhden lanttuperhosen olen nähnyt kuluneella viikolla.

Viikkoraportin kesälomaa edeltäneellä viikolla oli runsaasti tytönkorentoja. Kuluneella viikolla ei niitä enää näkynyt. Ukonkorentoja lenteli muutamia. Joten taitaa mennä tämä kesä aikakirjoihin tietynlaisena ennätyskesänä.

Idänlehtikuoriainen sen sijaan palasi toukkana. Toukkia on runsaasti ja näyttää tapahtuvan se, mitä pystyi ennakoimaan Metsäntutkimuslaitoksen sivuilta: toukat täydentävät kuoriaisten työn ja syövät lepän lehdet ritilöiksi, ainoastaan lehtisuonet jäävät jäljelle. Palataan asiaan elokuun lopulla erikoisraportin kera.

Kasvimaailma näyttää ainakin osin pitävän kosteudesta. On vehmasta ja useat kasvit kukkivat runsaina, vaikka kukinta tapahtuu pari viikkoa normaalia myöhemmin. Ilahduttavaa on se, että sormustinkukka on palannut lähelle alkuperäistä kasvupaikkaa. Sehän hävisi kevätesikoiden kanssa maaperätutkimuksen yhteydessä ja siihen liittyvissä maan siirtelyissä. Edellisten vuosien tapaan joku on hermostunut japaninruttojuuriin ja telonnut ne taas maan tasalle.

Lintuallas on jo hyvin hiljainen. Yksittäisiä naurulokin poikasia vielä näkyy altaalla. Myös myöhäinen tukkasotkapoikue uiskenteli emonsa kerä. Lentokykyisiä nämä ovat vasta kesän kääntyessä syksyyn. Piisamin saattaa nähdä ruuan hakumatkalla.