Punavarpunen - Kuva Esa Mälkönen

Punavarpunen – Kuva Esa Mälkönen

Esa Mälkönen:

Toukokuun viimeiset päivät toivat totuttuun tapaan ensimmäisten tervapääskyjen kiidot taivaalle ja ainakin länsireunan pensaikkoalueella voi kuulla viitakerttusen taidokasta laulua. Aasiassa talvehtineiden punavarpusten viheltelyä voi tänä vuonna kuulla poikkeuksellisen monin paikoin, ja laulaja viheltää säveltään ahkerasti varhaisaamusta iltaan.

Satakielien mahtipontiset konsertit ovat soineet runsaana parin viikon ajan, ja yhä hyvin kuulee, vaikka ensimmäiset lopettelevat laulujaan. Kun naaras on saatu ja munien haudonta edennyt, satakielien laulua ei enää juuri kuule. Energiaa säästetään poikasten ruokintaan. Vieraat koiraat kyllä karkotetaan. Naaraatta jäänet saattavat laulaa pitkin kesäkuuta.

Jotkut kerttuset, kuten viita- ja luhtakerttuset voivat tyytyä laulamaan vain muutamana ensimmäisenä iltana. Kun sopiva naaras jää reviirille, ehkä koiras arvioi, mitä sitä enää kosiskelemaan, laulun tarkoitus on jo saavutettu. Joillain toisilla linnuilla, kuten peipolla, taas laulu saattaa jatkua myös pesäpoikasten aikaan. Niille laulaminen tuottanee iloa.

 

Mehmet Cadiroglu:

Joka puolella on kukkia mutta pölyttäjiä on kuitenkin vähän. Tänä vuonna ei ole näkynyt vielä paljoakaan mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja muita pölyttäjiä.

Parilla mustakurkku-uikulla oli myöhäiset soidinmeot.

26.5 kuvasin suden korennon mutta en pystynyt määrittelemään lajia. Löytämäni tietojen mukaan aikaisimpia lentäjiä ovat mm idänkirsikorento 25.3, isotytönkorento 3.5, vihertytönkorento 3.5, keihästytönkorento 8.5, Kuutytönkorento 18.5 ja taigatytönkorento 21.5.

 

Paul Stevens:

Sinisora poikueet ovat runsaana altaalla. Huomasin, että yksi poikanen oli loukkaantunut ja niskassa oli verta. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta muuten se oli ihan terveen näköinen.

Naurulokin poikaset kasvavat kovalla vauhdilla, mutta ne pysyvät vielä pesässä emon suojassa. Nokikanan poikaset ovat ilmestyneet altaalle. Jotkut niistä seuraavat emoa odottaen ruokaa ja osa ruovikossa vahan piilossa. Telkän poikueet ovat laajalla alueella altaalla, mutta tuntuu, että niitä ei ole niin paljon kuin viime vuonna. Olen myös huomannut, että poikueiden yksilömäärät ovat pienempi kuin edellisinä vuosina.

Tällä viikolla kyhmyjoutsenparin poikaset kuoriutuivat ja kyhmyjoutsenilla on nyt viisi pikku poikasta. Joutsenperhe pysyi kuitenkin pesän lähistöllä altaiden keskellä.

Vaikka monen vesilinnut ovat saaneet jo poikasia, Suomenojan laulumestarit satakieli ja viitakerttunen laulavat yhä täysillä.

 

Jukka Ranta:

Jatketaan muutaman puutarhojen perintöä edustavan kasvin esittelyä. Nämä eivät ole varsinaisia karkulaisia, vaan jääneet perintönä vanhojen talojen paikoille. Tällainen paikka on esimerkiksi tallitien metsä. Paikalla on aiemmin ollut maataloja ja kesäasuntoja, mikä selittää metsästä löytyvät monet erikoiset kasvit.

Yksi tällainen on varjolilja. Se saattaa säilyä pitkäänkin vanhalla kasvupaikalla. Parina viime vuonna se näytti hävinneen, mutta nyt löytyy useampi nupulla oleva yksilö. Hivenen erikoisempi tapaus on alaskankleitonia, englanniksi Siberian Spring Beauty eli Claytonia sibirica. On alkuaan siperialainen laji, joka levisi luonnollisella tavalla Alaskaan ja tuotiin Alaskan kautta Eurooppaan puutarhakukaksi 1700-luvun lopulla. Tästä johtuvat vähän erikoiset nimivariaatiot. Claytonia tieteellisessä nimessä kunnioittaa ensimmäistä pohjoisamerikkalaista kasvitieteilijää John Clayton’ia. Suomessa villiintynyt puutarhoista. Kukkii ihan syyskuulle saakka. Kukka on pieni, pikkurillin kynttä pienempi ja saattaa muuttua kukkiessaan pinkin suuntaan. Tallitien metsässä on niitynomainen kasvusto.

Tästä päästään sopivasti todelliseen millisarjalaiseen, mäkiarhoon. Sitä on runsaasti metsiköiden mäentöyräillä ja polkujen varsilla. Se on todella pieni ja jäänee huomaamatta, jos ei kulje nenä maassa. Kuvassa kukan takana näkyvä heinän lehti kertoo hyvin mittasuhteesta. Toinen parhaillaan kukkiva millisarjalainen on orjantädyke, jota on myös runsaasti niittyjen reunalla ja polkujen varsilla.

Toivoin, että päästäisiin siirtymään kesäkuukausiin puna-ailakin ja kielon myötä. Puna-ailakki aloittikin kukinnan, mutta kielot ovat vielä nupulla muodostaen kuitenkin niittymäisiä kasvustoja. Toukokuun kukista keltamot ovat kukassa ja raunioyrtit nupulla.

Huomasin, että parkkipaikalta altaalle vievän kävelytien varrella, lähellä kurtturuusuja kasvaa myös pienehkö tuomipihlaja. Lehdet ovat sen verran pitkällä, että oli vaikea päätellä oliko kyseessä sirotuomipihlaja vai rusotuomipihlaja.

Lopuksi mainittakoon, että puron suisto on siistitty. Epämääräiset majaviritelmät ovat poissa samoin miltei kaikki roskat. Muutama laudanpätkä on vielä purossa.

——

Viikkoraportti siirtyy nyt kesäaikatauluun ja seuraava ilmestyy 6.7.20

Viikkoraportin toimitti Jukka Ranta