Kuten tiedämme, on moni kasvilaji tullut Suomenojalle kuorma-autojen kyydissä. Nämä, alkuaan puutarhalajikkeet näyttävät viihtyvän Suomenojalla hämmästyttävän hyvin. Tosin osan niistä, kuten etelänruttojuuren ja raunioyrtin, voidaan katsoa jo kuuluvan Suomen luontoon.
Mielenkiintoinen tapaus on korallikanukka – puutarhojen pensas, myös pensaskanukaksi tituleerattu. Näyttää viihtyvän villinä ja vapaana hyvin. Miltei parkkipaikan vieressä, lähdettäessä kävelemään altaan pohjoista vallia kohden on ensimmäinen pensas ja sitten muutama lisää altaan vallilla. Näyttävä pensas, jolla on punainen oksasto, valkoiset, pihlajamaisessa tertussa olevat kukat, harmaansiniset marjat sekä syksyllä ruskan värjäämät lehdet.
Kun matkaan jatketaan kohden allasta, on nokkoskukkulan jälkeen metsän reunassa laaja keltamokasvusto. Vaikka nykyisin keltamo lasketaan Suomen luontoon kuuluvaksi, lienee tämän unikkokasvin tarina samankaltaien rohtoraunioyrtin ja eteläruttojuuren kanssa. Lääkekasvina viljelty ja sittemmin asutusten liepeillä pysytellyt, joten ei ole yllätys, että se on Suomenojalla. Syytä on huomata, että se on erittäin myrkyllinen – erityisesti katkenneesta varresta valuva neste.
Lähellä keltamon kasvupaikkaa on metsänreunassa kaksi isoa kaivonrengasta, joiden viereisellä kasalla kasvoi pukinjuuri. Se oli viime vuonna metrin mittainen, joten tarkoitus oli asiantuntijoiden kanssa tänä vuonna tarkistaa, onko kyseessä puutarhasta tullut, luonnossa suojeltu isopukinjuuri vaiko luonnossa yleisesti esiintyvä tavallinen pukinjuuri. Kasvi ilmaantui kasalle jälleen viikko, pari sitten. Viime viikolla kuitenkin kasaa oli koneellisesti möyhitty ja ilmeisesti myös tuotu uutta sorantapaista maata. Ja pukinjuuri oli kadonnut. Ja arvoitus jäi.
Täyttöharjanne jaksaa yllättää uudestaan ja uudestaan. Harjanteen rinteellä, hivenen ruttojuuren kasvustosta parkkipaikalle päin, silmään otti oudonnäköinen kukinta. Keltainen, selvästi ruusukasveihin kuuluva. Ensimmäinen päätelmä oli, että jokin puutarhassa alkuaan ollut hanhikkilajike. Mieleen tuli japaninhanhikki, mutta varsi oli liian pitkä. Pitkän vertailun tuloksena vaikuttaa siltä, että kyseessä on japaninkellukka, joka Luontoportin mukaan on nykyisin satunnaisesti Suomen luonnossa. Mutta kukinta-aika tuntuu aikaselta, joten on edelleen hivenen arvoitus.
Harjanteella, heti ruttojuurten jälkeen varikon puoleiselle rinteelle mentäessä on pensasangervo. Muistutaa kovasti norjanangervoa, joten ilmeisemmin jälleen yksi karkulainen.
Ristikukkaisista puhuttaessa tulee toukokuussa ensimmäisenä mieleen peltokanankaali. Antaahan se keltaista väriä täyttömaalle. Mutta nyt löytyy myös valkoisia ristikukkaisia. Täyttämaalta löytyy, erityisesti puhdistamolle johtavan betoniputken varrelta valkoista litulaukkaa. Ruoholaukan (ruohosipulin) kanssa sillä ei ole muuta tekemistä kuin haju ja lehtien sipulinmaku, mihin laukkanimityskin viittaa – kuten myös englanninkielinen nimi garlic mustard. Paikoissa, jossa kasvusto on laaja, voi tuoksun aistia koskettamatta kasvia. Täyttöharjanteen pohjoisosassa on varikolle viettävä multainen rinne, jossa kasvaa kynsimökrassia – ja se muodostaa lajille tyypillisesti mattomaisen, tiehän kasvuston. – Jukka
- Korallikanukka viihtyy Suomenojalla – Kuva: Jukka Ranta
- Korallikanukka viihtyy Suomenojalla – Kuva: Jukka Ranta
- Korallikanukka viihtyy Suomenojalla – Kuva: Jukka Ranta
- Keltamokasvusto on laaja – Kuva: Jukka Ranta
- Keltamokasvusto on laaja – Kuva: Jukka Ranta
- Keltamokasvusto on laaja – Kuva: Jukka Ranta
- Olettamus: japaninkellukka – Kuva: Jukka Ranta
- Olettamus: japaninkellukka – Kuva: Jukka Ranta
- Pensasangervo – Kuva: Jukka Ranta
- Pensasangervo – Kuva: Jukka Ranta
- Litulaukka – Kuva: Jukka Ranta
- Litulaukka – Kuva: Jukka Ranta
- Litulaukka – Kuva: Jukka Ranta
- Kynsimökrassi – Kuva: Jukka Ranta
- Kynsimökrassi – Kuva: Jukka Ranta