[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Metsähiiri. Kuva: Janne Haapa-aho
Viikkoraportin toimittaja tällä viikolla: Helmut Diekmann
Viikon alkupuoli oli kovin talvinen, selkeä ja kylmä, mutta viikon loppupuolella sää muuttui pilviseksi ja lämpöila nousi plussan puolelle. Välillä oli satanut lunta ja uusi lumi peitti maassa olleen ruoan. Linnut aktivoituivat ruokintapaikalla. Kevät tekee tuloaan, minkä huomasi paitsi leudommasta ilmasta myös lintujen äänekkäämmäksi muuttuneesta viserryksestä ja lajikirjon monipuolistumisesta: Suomenojan ruokintapaikalla vierailivat tällä viikolla hippiäinen, punarinta, suuri määrä tiaisia ja rastaita sekä tikkoja ja järripeippoja, parhaillaan kolme kappaletta yhtaikaa.
Järripeipot lienevät täällä läpikulkumatkalla, sillä niiden pääasiallinen pesimäalue on pohjoisessa. Keski-Suomessa kanta on jo harvempi, ja aivan etelässä lintu pesii vain kylminä keväinä.
Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienin lintu. Sen pituus on vain noin 8–9 cm. Täkäläiset hippiäiskannat vaihtelevat suuresti, talven ankaruudesta riippuen. Hippiäinenhän on osittaismuuttaja: noin puolet Suomen hippiäisistä muuttaa syksyllä Länsi- ja Keski-Eurooppaan, kun taas toiset sinnittelevät talven yli täällä. Kylminä pakkasöinä pikkulinnun energiatalous joutuu koville, ja moni lintu menehtyy. Hippiäisen täytyy löytää vähintään 3 grammaa ravintoa päivässä. Oli ilahduttava huomata, että Suomenojan ruokintapaikalla säännöllisesti vieraileva hippiäinen on selviytynyt hyvin tämän talven pahimmasta pakkasjaksosta.
Myös mustarastas on osittaismuuttaja, mutta talvien leudontuminen ja talviruokinnan runsastuminen ovat johtaneet siihen, että suuri osa Suomen kasvaneesta mustarastaskannasta pysyttelee nykyään talven yli kotikonnuillaan, ainakin täällä etelärannikolla.
Paul Stevens kertoi: ”Kun olin ruokinta-alueella perjantaina, oli aika monta mustarastasta, ehkä jopa 10–15. Niiden meno oli kovaa ja ne hakivat ruokaa melkein kaikista laitteista. Linnut ovat fiksuja ja oppivat nopeasti uusia temppuja, varsinkin kun niillä on nälkää. Mustarastaan naaras yleensä näyttäytyy tasavärisen tummana lintuna, mutta oikeanlaisessa valossa sen hienosti kuvioitu, monisävyinen ruskeanharmaa höyhenpeite pääsee oikeuksiinsa.”
Janne Haapa-aho kertoi vuorostaan: ”Lauantaina seurailin useamman tunnin ruokintaa. Tunnelma ruokintapaikalla oli hyvin keväinen. Laulantaa ja liikehdintää oli hyvin paljon. Ajoittain paikka hiljeni, mutta vain hetkeksi, ja seuraajasta tuntui, että paluu ruokinnalle oli aina äänekkäämpi. Metsähiiri liikkui ruokintapaikalla puunrungon alla, enemmän piilossa, kun taas metsämyyrät olivat erittäin rohkeita liikkuessaan avoimella hangella, eivätkä erityisemmin kiirehtineet suojaan.”
Esa Mälkönen lisäsi: ”Kun metsikössä lumi oli vielä pehmeää pakkaslunta, myyrät pysyttelivät hangen suojassa. Ne pystyivät helposti kulkemaan hötössä maapohjan tasolla, eivätkä juuri tulleet hangen pinnalle. Nyt suojailmojen myötä hanki on tiiviimpää, hangen sisässä ei yhtä helposti kulje, ja toisaalta nuoskaisen hangen pinta kantaa nyt myyrän painon hyvin.”
Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret nappisilmät ja hörökorvat. Metsämyyrän korvat sen sijaan ovat selvästi pienempiä. Hiiren ja myyrän voi erottaa toisistaan myös seuraavalla muistisäännöllä: hiiren siimahäntä on noin ruumiin mittainen, kun taas myyrän häntä on korkeintaan puolet ruumiin pituudesta.
Riisinjyvänkokoiset papanat kertovat liito-oravan läsnäolosta Suomenojalla. Talvisaikaan liito-orava liikkuu hyvin vähän. Pääasiassa se nukkuu pesäkolossaan, mutta alkaa aktivoitua maalis-huhtikuussa.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
- Hippiäinen. Kuva: Timo Leppäharju
- Hippiäinen. Kuva: Janne Haapa-aho
- Hippiäinen. Kuva: Timo Leppäharju
- Järripeippo. Kuva: Paul Stevens
- Järripeippoja. Kuva: Timo Leppäharju
- Punarinta. Kuva: Janne Haapa-aho
- Mustarastas, koiras. Kuva: Paul Stevens
- Mustarastas, koiras. Kuva: Paul Stevens
- Mustarastas, naaras. Kuva: Paul Stevens
- Metsämyyrä. Kuva: Mikko Joensivu
- Metsämyyrä: Kuva: Janne Haapa-aho
- Liito-oravan papanoita. Kuva: Esa Mälkönen