[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Viikolla riitti lämpöä ihan hellelukemille asti. Kesä alkaa olla altaalla niin pitkällä että naurulokit ovat muutamia yksilöitä lukuunottamatta poistuneet ja täten altaan äänimaailma on muuttunut keväisestä rääkymisestä hiljaiseksi. Lieju- ja nokikanat uiskentelevat altaalla joukossaan eri kokoisia poikasia. Myös sorsalinnuilla on poikasia, joista suurinosa alkaa jo muistuttamaan teini-ikäistä kooltaan. Tosin ainakin yhdellä tukkasotkalla tosin oli vielä ihan pienet poikaset hoidettavaan. Polun ympäristössä västäräkit keräilevät hyönteisiä vakuuttavalla tahdilla.
Kaikkialla on hyvin vehreää, mutta maitohorsmat tuovat pinkkiä sävyä polkujen varsille. Itäiseltä polulta ei meinaa enää nähdä edes allasta korkean kasvillisuuden takia. Myös vehreys näkyy altaalla, mutta vain itäisellä allaspuoliskolla missä suuret leväkasvustot valtaavat pinta-alaa vihreän keltaisina. Nämä leväkukinnot erottuvat hyvin ilmakuvista. Kuvaajia ei enää näy, mutta lenkkeilijät viihtyvät aluella senkin edestä.
Parkkipaikalle johtava tie on saanut korotuksen, mutta on edelleen käytettävissä.
Kohti seuraavaa viikkoa käypi Suomenojan Luonnon askeleet….
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]