Perhosia ja poikasia – Viikko 21/2025

Auroraperhonen, lentävä koiras – Esa Mälkönen

 

Jukka Ranta:

Aikaisempia viikkoja vaihtelevampi viikko. Sadettakin saatiin. Alkuviikko oli kolea, mutta lämpeni selvästi loppuviikkoa kohden. Merivesi on pysynyt alhaalla ja tulvaniitty kuivana. Perhosia, etenkin lanttuperhosia ja auroraperhosia, lenteli paljon. Eivät kuitenkaan pysähtyneet kamerani eteen kuvattaviksi. Ja lentokin oli poukkoilevaa.

Lintualtaalla on keinolauttojen suosio kasvanut ja niillä on melko runsaasti lokkeja. Läntiselle allasosalle on taas tullut levää. Vaikuttaa, että olisi enemmän kuin vuosi sitten.

 

Esa Mälkönen:

Teimme naurulokkilaskennan lentokuvaamalla allasalueen dronella 15.5. Lokit eivät mitenkään reagoineet tälläkään kertaa droneen. Paikalla oli 357 lokkia (joista vedessä/putkella/lennossa 29). Lokkeja oli viime vuosia vähemmän ja monin paikoin perinteiset rannoille näkymättömät pesimäpaikat olivat tyhjiä.

Tarkkaan ei voi tietää lokkien perusteella, montako pesää on, osa ei välttämättä pesi, osa pesistä on saattanut jo tuhoutua ja lokit poistua, osa lokeista on esimerkiksi muualla ruokailemassa jne. Nykyään käytetään arviointijakajana lukua 1,4 jolloin saadaan tämän kerran tulokseksi 255 paria. Tarkka arvio se ei siis ole, mutta suuntaa antava (ehkä tarkkuudella +- 20 %).

Paljon on tultu alaspäin, jopa altaiden alkutaipaleelta. Naurulokkeja oli 1980- ja 1990-luvulla tyypillisesti alueella noin 500 paria, sitten se kasvoi 2000-luvun alkuvuosina mm. Ämmässuon kaatopaikan tarjoaman ravinnon turvin ja oli parhaimmillaan jopa 3700 paria. Kymmenen vuotta sitten oli vielä 2800 paria. Biologisen jätteen tehokkaampi peittäminen vähensi lokkien ruokailumahdollisuuksia. Toinen viime vuosien lokkikantaa alentava tekijä on alueen urbanisoituminen rakentamisen myötä.

 

Mehmet Cadiroglu:

Altaalla alkaa olla runsaasti poikasia. Useilla naurulokeilla on poikasia. Jotkin poikaset odottavat vielä sisarusten kuoriutumista. Kanadanhanhilla on kolme poikasta kuten viime vuonna, ja maassa ne viihtyvät ihmisten lähellä eivätkä välitä mielenkiinnon kohteeksi olemisesta. Nokikanat ovat outoja lintuja. Ne tappelevat sekä keskenään että muiden lintujen kanssa. Useita kertoja näin neljän nokikanan tappelevan keskenään. Voimalan puolella olevassa kapeassa ja pitkässä kanavassa nokikana kävi telkkäpoikueen kimppuun. Telkkänaaras oli ilmeisesti kokenut ja näytti itsevarmalta. Se kiinnitti vihaisen nokikanan huomion. Kun nokikana oli telkkäemon kimpussa, telkänpoikaset saivat olla turvassa. Se oli hurjannäköistä, mutta poikaset selvisivät säikähdyksellä. Kerran kuulin kaverilta, että nokikana oli tappanut oman poikasensa.

Pitkästä aikaa näin taas viholaishypykin, oikeastaan viholaishypykkejä. Niitä oli ainakin kuusi pienellä alueella. Viholaishypykki muistuttaa erehdyttävästi muurahaista ja matkii myös liikkeillään muurahaista. Heiluttaa etujalkojaan kuin ne olisivat tuntosarvet. Naaraat ovat 3,5–4 mm kokoisia (sokerimuurahaisen koko). Viholaishypykki saalistaa kuivilla hiekkaisilla niityillä ja matalan kasvillisuuden seassa. Tässä tapauksessa ne olivat sinkityllä rautakaiteella.

Tämän raportin koosti Helmut Diekmann. Seuraava julkaistaan ma 2.6.2025.