Sinisorsanaaras – Kuva Esa Mälkönen
Jukka Ranta:
Jälleen säältään erikoinen kuukausi. Sadetta tuli kaikissa olomuodoissa: lumena, ränränä ja vetenä. Alkukuukauden lumisateiden jälkeen sää lämpeni ja monin paikoin oli tulvia. Näin oli Suomenojallakin: ruokintapaikalle johtava silta oli veden peittämä. Sen yli ei uskaltanut mennä edes saappailla. Finnoonpuro tulvi näyttävästi. Sen jälkeen lämpötila oli päivisin plussalla,
Helmikuun viimeisellä viikolla oli hyvin sumuista. Lumensyvyys oli edelleen Tapiolan (Gräsänojan) mittausasemalla 32 cm, ilmeisesti yöpakkaset ovat hillinneet lumensulamista.
Olen joskus leikilläni sanonut, että etelänruttojuurten tullessa esiin alkaa terminen kevät. On sattunut muutamina vuosina termisen kevään alkamishetkeen. Tulivat helmikuun viimeisellä viikolla esiin, mutta terminen kevät lienee tänä vuonna vielä kaukana.
Yksi kevään merkki on sepelkyyhkyn huhuilu, jota alkoi kuulumaan helmikuun viimeisellä viikolla.
Esa Mälkönen:
Ruokintapaikalla käyvät edelleen tutut tiaiset, punatulkut ja mustarastaat. Innokkaimmat tiaiset laulavat ja tutkivat nyt linnunpönttöjä tositarkoituksella, ja osa on jo varannutkin pönttöreviirin. Muninta kuitenkin alkaa yleensä vasta huhtikuun loppupuolella tai toukokuussa.
Finnoonpuro on talvellakin aina välillä sula. Kuin taikaiskusta melkein heti ilmestyvät sinisorsat. Käytännössä sorsien täytyy tarkoituksella tehdä lähes päivittäin tarkistuslentoja alueelle.
Tommi Heinonen:
Sumuiset ja sateiset päivät hallitsivat lämmintä helmikuuta.
Aivan kuun viimeisinä päivinä etelän ruttojuuri työnsi kukintonsa läpi vielä kohmeessa olevan maapinnan.
Lumisulaa, joka luonnollisesti aiheuttaa jokien ja purojen tulvimista.
Tämän raportin koosti Mehmet Cadiroglu. Seuraava julkaistaan 1.4.2024.