Ihmeteltävää riittää - Kuva: Jukka Ranta

Ihmeteltävää riittää – Kuva: Jukka Ranta

 

Kun uudesta Finnoosta järjestettiin aivoriihiä, yksi huolenaihe oli tulvaniityn vesitalous ja luhtamaisten olosuhteiden säilyminen. “Ei pelkoa”, sanottiin, “tiehän menee sillalla”. Korostimme, mikä näkyy sivustomme teksteissä, että tien rakentamisvaihe on isompi riski kuin itse silta ja valmis tie. Nyt, kun työmaatie on valmis ja ylittää tulvaniityn on paikallaan katsoa hivenen tilannetta.

Vuodenvaihteen molemmin puolin meren pinta oli huomattavasti normaalia korkeammalla. Kun samanaikaisesti Finnoonpurokin oli täynnä, tapahtui perinteinen tulviminen niitylle ja luhta-alueelle. Vesi ei ehtinyt laskea ennen pakkaskautta ja niitty sai jääpeitteen.

Huomioarvoista on, että vesi ei ilmeisesti päässyt virtaamaan niittyä pitkin ylös, koska vesi tulvi pitkälle Tiistilän metsään. Metsässä on nyt jääpeitteinen tulva-alue. Tämä huolimatta siitä, että tien alle on havaintojemme mukaan jätetty virtaama -aukkoja.

Myös tilanne tien pohjoispuolella vahvistaa tätä käsitystä. Niityn pohjoisosaan laskee Distbäcken (Tiistinpuro). Vesi siis “jää” niitylle, joka on toimii luonnonmukaisena suodattimena ja puhdistajana. Tänä talvena vesi on ulottunut kasvimaiden reunaan saakka – siis pidemmälle kuin koskaan ja alue on ollut jo pitkään paikoin sula ja veden täyttämä. Tällä hetkellä vesi valuu huoltotien ja niityn väliseen metsikköön. Työmaatien reunaan, pohjoispuolelle on kaivettu oja, joka vie vettä suoraan Finnoonpuroon. Tuleeko vesi rakentamisen kaivannoista vaiko niityltä, on epäselvää.

Kun nyt näyttää siltä, että luonnollinen virtaama ja veden kulku on estynyt, herää tietysti kysymys: tuleeko marskeille liian vetiset olot. Aika näyttää.