Tulvaa, tukkasotkia ja hylky – Viikko 50/15

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Yleisvaikutelma oli, että sateinen, kostea ja harmaa sää jatkui, mikä teki kuvaamisen vaikeaksi – jos ei ollut sattumalta aurinkoisina hetkinä mahdollisuutta lähteä ulkoilemaan. Matalapaineet ja tuuli pitivät meriveden korkealla – ajoitta noin 80cm:ssä. Tämä näkyi tulvaniityllä, tulvaniityn takaisissa ja puron varren metsiköissä.

Sateinen sää selvästi rajoitti myös pikkulintujen liikkumista. Mutta Nuottalahdella oli kuluneellakin viikolla satoja tukkasotkia, parhaimmillaan 800-900. Ulompana merellä oli satoja lintuja sisältäviä alliparvia.

Viikon päätapahtumaksi muodostui Museoviraston teettämä Nuottalahden historiallisen hylyn esiin kaivaus ja tutkimus. Itse (JR) kuulin tästä ensimmäistä kertaa tällä viikolla Tommilta. Kyse on mielenkiintoisesta ja erikoisesta tapahtumasta ja siksi Tommi teki hylystä erillisraportin.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]