[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Elämä lintualtaalla keskittyy poikasten hoivaamiseen. Lapasorsillakin ovat poikaset jo altaalla. Mustakurkku-uikkujen tilanne on kuitenkin huolestuttava. Poikasia ei näy. Osa lokinpoikasista on jo lentokykyisiä, osa on vielä pesillä osmankäämien suojissa ruokaa huutaen. Liro viihtyi Finnevikin sillan alle palautuneessa vedessä.
Kyläkellukka kukkii harvinaisen runsaana ottaen huomioon sen luonteen eteläisen Suomen kasvina. On Suomenojalla huomattavasti yleisempi kuin tunnetumpi ja muualla yleisempi ojakellukka. Hedelmä on hauska, koukkuinen pähkylä, kuten ojakellukallakin. Väkästen avulla jää kiinni eläimiin, jotka sitten levittävät kasvia. Toinen eteläinen kasvi, jänönsalaatti on sekin hämmästyttävän runsas Suomenojalla ja kukkii myös parhaillaan.
Aiemmin on pohdittu skillanittyllä kasvavaa liljaa. Se näyttää olevan varjolilja, kuten jo toukokuussa epäilin. On siis jonkin vanhan talon tai talojen perua.
Perhosia ja sudenkorentoja on edelleen harvinaisen vähän – joten tällä rintamalla ei ole mitään uutta.
Viikko oli poikkeuksellinen: nautittiin kesäisistä lämpötiloista.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]